Työpöytä yhteiseen tilaan

Rakensin talon toiselle päätyseinälle työskentelytilaa itselleni ja lapsille. Taso on seinästä seinään, koko talon päädyn levyinen.

Tason alla olevat kaapistot ovat Domus-keittiöiltä. Olen tehnyt yrityksen kanssa yhteistyötä ja siten tuotteet ovat tuttuja. Domuksen yksi vahvuuksista on tiettyjen mallistojen joustavat mittamuutokset. Nämäkin kaapit ovat tavallisia keittiökaappeja, joiden syvyys on vain muutettu.
Tason leveys on 41 cm ja pituus 6,5 m. Pitkän tason hankkiminen vaati jonkin verran ajatustyötä. 6,5 metristä tasoaihiota ei saa oikein mistään valmiina tai jos saakin, niin hinta nousee kuljetuksen myötä. Myös tason saaminen taloon olisi ollut haasteellista, vaikka olisi se luultavasti onnistunut metsäreittiä käyttämällä puita väistellen. Niinpä mitoitin tason kahteen osaan: 4,5 m ja 2 m. Tällä mitoituksella sauma jäi parven portaiden alla piiloon. Laminaattia olisi ollut helppo saada näihin mittoihin, mutta halusin saada aitoa puuta ja mielellään kukkarolle ystävälliseen hintaan. Tason tilasin Porvoolaiselta yritykseltä. Taso on toteutettu kahdesta mäntyreisilankusta liimaamalla. Pinta on hiottu ja kannen päälle levitetty OsmoColorin vaha. Mänty ei ole (ainakaan ollut) kovin arvostettu sisustusmateriaali. Osittain johtuen sen voimakkaan kuvioinnin ja oksaisuuden takia. Minusta aito puu on aina kaunista, vaikka toki en itsekään halua keltaista mökkeröä muistuttavaa sisustusta: mäntyhän kellastuu ajan saatossa.
Männystä on tullut nyt uutta hienoa tutkimusta, jossa todetaan männyn pinnassa olevan antibakteerisia ominaisuuksia. Mäntyrakenteilla on myös sisäilmaan positiivinen vaikutus. 

Tasoon tehtiin kolmeen eri kohtaan aukot johdoille seinän viereen. Näin tietokoneen ja muiden mahdollisten laitteiden johdot saa ainakin osittain piiloon.

Tason yläpuolella on tyhjää tilaa projektoria varten. Se korvaa meidän tv:n ja toimii loistavasti leffailloissa. Toinen pää on lasten työtilaa, mutta tämän viikonlopun kokemuksella tämä "minun pääni" on suosiossa. Tätäkin kirjoittaessa teini pelaa vieressä.

Tarvitseeko teini-ikäinen oman huoneen ja oven?

Tässä talossa on vain yksi sisäovi.
Moni on kysynyt ja ihmetellyt, että miten teini-ikäiset lapset viihtyvät, kun talossa ei ole kaikille omia huoneita, ei edes ovia. Ja hetken päästä tulee kysymys: Miten te nukutte?
Kerrottakoon taustoista sen verran, että lapset ovat jo vuosia asuttaneet kahta kotia - omien sanojensa mukaan kolmea: on äidin, isän ja kesäpaikan kodit. Osasyy talon pohjaratkaisuun onkin, että osan ajasta talossa asuu vain yksi asukas. Kun lapset olivat pieniä, sanoi moni lapsuusajan menevän liian nopeasti ohi. Silloin se ei tietenkään tuntunut siltä.  Nyt lasten ollessa vanhempia, tajuaa yhtäkkiä olevansakin tilanteessa, jossa suurin osa ajasta, jonka lapset asuvat kotona, on todennäköisesti takanapäin. Se aika, jolloin tulen asumaan talossa kokonaan yksin, ei olekaan enää tässä mittakaavassa kovin kaukana.

Kun aikaa on vähän, on kiva tulla pieneen kotiin. Fiilis on vähän kuin mökille tulisi. On kiva olla yhdessä.

Verhon alla näkyvät rakennustikkaat, jotka sulautuvat osaksi sisustusta. 

Miten talossa sitten nukutaan? Kun olemme kaikki yhdessä, nukun olohuoneessa. Tapio Anttilan Day & Night -vuodesohva (yllä) on hyvä sänky. Lisäksi siitä saa kätevästi kaksi sänkyä, jos on yövieraita.

Virallisesti makuuhuone on tyttären valtakuntaa, mutta totta puhuen nukun siellä silloin, kun hän on isällänsä. Makuuhuoneeseen ei ole omaa ovea, mutta kulman taakse jää tila, jonne pääsee katseilta piiloon, omaan rauhaan. 

.

Makuuhuoneen yläpuolella on esikoisen asuttama parvi. Alla olevasta kuvasta näkyy myös hyvin tämän hetkinen kaaos nurkkaus. Mietin, että olisin jättänyt tämän kuvan pois, mutta laitoin sittenkin. Tämän näköistä täällä nyt on tämän viikon loppuun asti. Portaiden oikealle puolelle on tällä viikolla nimittäin tulossa kaapit ja pöytätaso. Kuvan "rekvisiitta" liittyy siis tulevaan tapahtumaan. Siivotaan vasta sitten kun taso ja kaapit ovat paikallaan.

Esikoinen nukkuu parvella. Huoneessa ei ole seisomakorkeutta, mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, parvelta löytyy kaikki mitä 13-vuotias poika tarvitsee.

Parven tapetti on ostettu Lidlistä. Hintaa tapetille tuli muistaakseni kymmenisen euroa.

Vuosi taloa asuttaneena, voin jo todeta, että omaa rauhaa on kaikilla. Omaan rauhaan ei välttämättä tarvitse sataa neliötä ja ovea.

Tarvitseeko teini-ikäinen oman huoneen ja oven? Toimiiko oveton ratkaisu? Jossain vaiheessa pelkäsin oikeasti, että ajatukseni asumisesta ja ovettomuudesta, johtaa perikatoon ja ajaa minut hulluuden partaalle. Hulluuden partaalle lähinnä siksi, etten voisi käskeä lapsia omaan huoneeseensa, oman oven taakse. Ja toisaalta teini-ikäisen kehitysvaiheeseenhan kuuluu lukittautuminen omaan huoneeseen. Ajaako ovettomuus teini-ikäisen kapinaan? Tämmöiseen hysteriaan pääsee ihminen, joka lukee internetistä, miten jokainen teini-ikäinen tarvitsee tilaa. Pelkäsin kuitenkin aivan turhaan. Lapset riitelevät eikä omat huoneet tai suljetut ovet sitä estäisi. Voisin jopa varovaisesti väittää, että yhtenäisempi, pienempi tila, pakottaa ottamaan muut enemmän huomioon ja tuo sitä kautta enemmän sopua kuin riitaa.
Lapset ja aikuiset tarvitsevat yhteistä aikaa. Tarvitsemme tietenkin myös omaa rauhaa, mutta sen voi löytää vaikka sohvan nurkasta.

Jos pohjaratkaisu mietityttää, löytyy se täältä.

.

Blogivierailu Talo Kahdelle

Talo Kahdelle - eteisestä.

Nyt on aika palata ruotuun ja blogin pariin. Loppusyksystä blogin kirjoittaminen jäi johtuen elämästä: kuolemasta, sairaudesta ja töistä. Jostain piti karsia, että pystyi suoriutumaan arjesta ilman burnouttia.

Blogi jatkuukin nyt siihen mihin jäin. Kysymyksiä on tullut muuan muassa nukkumäjärjestyksestä ja siitä onko pienessä talossa omaa rauhaa. Palaan niihin myöhemmin. Lisäksi aloittelen ulkosaunan rakentamisen. Tavoitteena on jouluksi omaan saunaan. Rakentaminen siis jatkuu!

Päätalon, Hippalan, rakentamisen aikana tutustuin blogiin nimeltä Talo Kahdelle ja viime viikolla pääsin vihdoin kylään. Talo Koti on ihana: värikäs, persoonallinen ja asujiensa näköinen. Tykkäsin taiteesta seinillä ja siitä, että koti oli suuniteltu heitä varten. Ja sitten siellä oli sellaisia juttuja, mitä en ole muualla nähnyt. Ne on asioita, jotka ilahduttavat. Elämää rakastava talo! 

Ruokapöydässä graffiti - oikeassa elämässä vielä hienompi kuin tässä kuvassa!

Loistava idea oli myös tupakeittiö-olohuone-eteisen kiintokaluste. Keittiön kaapisto kätki sisään myös ulkovaatteet. 

Aamiaistarvikkeet ja kahvinkeitin fiinisti piilossa.

Että oispa asuntomessuillakin tämmöistä. Saisi ihmetellä ja ihastella, miten joku onkin keksinyt tehdä näin. Toki asuntomessujen talot ovat upeita, mutta sisustuksen puolella mennään usein varman päälle. Jospa kerrankin joku tekisi ihan itselleen, ei myytäväksi, ei naapurille, ei vieraille vaan omaa käyttöön ja omaan makuun. Tykkäisin!