Pienemmät ja tehokkaammat neliöt Valkeakoskella

Mikkelin asuntomessujen jälkeen oli vaihtelua käydä tutustumassa Valkeakosken pientalonäyttelyyn: pienempiin ja tehokkaampiin taloihin, jotka sopivat useamman suomalaisen kukkarolle. Pienen talon rakentajana olin kiinnostunut tilaratkaisuista. Juuso Horellin Semiperinteisen talon tilaratkaisut herätti minun, niin kuin monen muunkin, mielenkiinnon. Juuso oli ajatellut pienen talon tilat toisin. Minun talossani toimivuuden ratkaisuna oli tehdä yhteistä isoa tilaa. Juuso taas oli ajatellut myös pieniä soppia, joihin voi vetäytyä olemaan yksin. Semiperinteinen talo sai hymyn huulille myös nimensä takia.

Juuso Horellin Semiperinteinen talo

Samassa talossa ilahdutti sisätilojen lisäksi sisääntulossa oleva seinämaalaus. Miksipä taidetta ei toisi enemmän ulos, rakennusten ja pientalojen kylkiin?



Takapihan perinteinen nurmikko oli korvattu hiekalla. Siinä on lapsilla tilaa tehdä hiekkakakkuja!



Hauska oli myös Sievitalon poikamiesboxi, jossa keittiössä ruokapöydän tilalla oli biljardipöytä. Kiertäessäni taloa, kuulin vanhemman pariskunnan päivittelevän ratkaisua: "Missä ruokapöytä? Missä ne syövät? Eihän täällä voi syödä missään.". Paikalla ollut sisustussuunnittelija kertoi minulle, että ruokapöytä jätettiin pois, koska tilaa piti saada biljardipöydälle ja syöminen tapahtuu useimmiten sohvalla tv:n ääressä. Minä olen vannoutunut ruokapöydän ja ruuan ystävä, joten tämä keskusteli ravisteli myös omia luutuneita näkemyksiä. Ei edes ruokapöydän tarvitse olla joka kodin kaluste.



Kokonaisuudessa ilahduttikin, että taloja ja sisustusta oli mietitty myös asujan kannalta. On lupa tehdä omannäköistä.

Kannattaako rakennusblogin pitäminen?

Katselin taannoin hakuja, joilla blogiini on törmätty. Yksi niistä oli: Kannattaako rakennusblogin pitäminen.

Rakentaminen on iso projekti ja on luonnollista, että rakentaja miettii, saisiko bloginäkyvyydellä alennusta yrityksiltä ja muilta mahdollisilta yhteistyökumppaneilta.

Minullekin tarjottiin yhteistyötä rakennusblogin merkeissä. Ne sitten kariutuivat oman passiivisuuteni takia ja myös sen, että en tuntenut asiaa omakseni. Yhteistyö kun saattaa tarkoittaa sitä, että tuotteen saa alennuksella bloginäkyvyyttä vastaan. Ja bloginäkyvyys tarkoittaa kuvia ja tekstiä. En tiedä muista, mutta kirjoittaminen minulle on työn takana. Teksti ei synny aina kovin helposti - saati nopeasti - ja varsinkin rakentamisen loppuvaiheen aikana aika oli kortilla.

Helpommin siis saa haluamansa tavaran menemällä ja ostamalla sen.

Mutta palataan kysymykseen. Kannattaako rakennusblogin pitäminen?
Blogin kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin, saanut vertaistukea, iloinnut, tuskastellut ja elänyt muiden rakentajien kanssa samoja vaiheita. Olen ollut äärimmäisen iloinen kaikista kysymyksistä,  jotka ovat tipahtaneet sähköpostiini. Keskustelua tarpeellisista neliöistä ja asumisen filosofioista on myös virinnyt pienen talon myötä. Vaikkei aina ehdi kommentoimaan muiden tekstiä, niin niitä on kiva lukea. Kiitos siis kaikille rakennusbloggaajille. Heiltä saa vinkkejä, ajateltavaa ja ideoita. Nettiyhteisöstä on iloa.

Miten sitten rahallinen puoli? Blogia tuskin kannattaa Suomessa aloittaa euron kiilto silmissä.
Rakentaja saa joka tapauksessa alennusta. Useat rautakaupat tarjoavat rakentajille omat alennusprosentit ja mielestäni rahaa säästää parhaiten varaamalla aikaa budjetin seuraamiseen, kilpailuttamiseen ja hyvään ennakkosuunnitteluun.

Blogin kirjoittaminen on monelle harrastus ja osittain työ itsessään. Joillekin blogi voi tarjota jopa osa-aikaisen tulonlähteen. Musta Ovi kirjoitti viime viikolla bloggaamisen kannattavuudesta: Totuus blogiyhteistyöstä. Kirjoituksessa on hyvin avattu yhteistyötä bloggaajan näkökulmasta.

Vaikkei rahaa tulisikaan, yhteistyökumppaneita ei kuuluisi eikä maine kasvaisi, on blogin kirjoittamisesta kuitenkin iloa, jos ei muille, niin itselle muistijälkenä.

Kannattaako?

- Kannattaa, vastaan minä.

Asuntomessut Mikkeli 2017 - ulkoalueet

Kuva Kannustalon Harmaja Saimaa kohteesta

Monet viime vuosien asuntomessualueista ovat lähinnä muistuttaneet isoa parkkipaikkaa koneiden jyrättyä uusien talojen tieltä kaiken olemassa olevan puuston.
Mikkelin asuntomessualue onkin tällä kriteerillä paras vuosiin: kaavoituksen ansiota. Messualueen kaavaan on jätetty puustoa ja Saimaa vieressä tekee vaikutuksen. Alue on luonnonläheisyydessään kaunis.

Kuvassa Honka Ink 

Kohde MinunVALO

Messuilla oli paljon hulppeita terasseja ja pihoja. Ulkotilojen käyttöä lisää varmasti uima-allas tai poreallas terassilla. Lämmitetyssä altaassa kun voi oleilla myös vähän huonommassakin säässä. Jossain kohteessa näin myös ulkotakan. Se on hauska ajatus!

Lasitettuja parvekkeita ja katettuja terasseja oli messuilla jonkin verran esillä. Olisi kiva nähdä ne enemmän sisustettuina. 

 Kannustalon Harmaja Saimaassa talon sisä- ja ulkoalueet vaihtelivat mielenkiintoisella tavalla.

Kannustalo Harmaja Saimaa. Katetun terassin/käytävän kautta pääsee lasitetulle terassille.

Ulkoporeallas on tämän vuoden hitti ja täytyy myöntää, että haaveilen siitä tällä hetkellä itsekin. Porealtaita löytyi messuilta niin upotettuna terassille, taivasalle kuin katoksenkin alle.

Sunhouse talossa poreallas ja sauna olivat erillisessä rakennuksessa. Kuvassa Drop-allas.

Suurin osa messupihoista oli kunttaa. Ruohoa ei kovinkaan monen pihassa ollut. Sen sijaan Sunhousen sisäpihalta löytyi golfin vihreä puttirata. Yllättävyydessään hauska.

Useat blogit ja lehdet ovat jo kirjoittaneet ahkerasti messuista ja kuvanneet sisä- ja ulkotiloja sekä tunnelmia messuilta. Hienoja, isoja ikkunapintoja ja korkeita tiloja on kiva katsoa, mutta jäin kaipaamaan persoonallisuutta sisustuksiin. Joskus voisi vähän revitellä ja rikkoa rajoja! Antaa messuvieraille kunnolla ihasteltavaa tai kauhisteltavaa. Herättää tunteita ja unohtaa turvallisuuden!

Viiltävää messuanalyysia löytyy myös blogista Kaatuneet Seinät.
Talo Kahdelle blogi summaa visuaalisesti onnistuneesti messujen plussat ja miinukset.

Suuntaan seuraavaksi Valkeakoskelle Pienten talojen näyttelyyn. Odotukset ovat kovat. Toivon, että tilan niukkuus on johtanut kekseliäisiin ja rohkeampiin ratkaisuihin.

Kiitos kuitenkin Mikkelille. Alue oli hieno ja ruoka hyvää!

Follow

Olohuone-keittiö yhdistelmä

Kokoajan on vähän epätäydellistä, mutta hyvä niin. Talosta on tullut koti.

Kuvateksti: Yhdistetty olohuone-keittiö 

Värikkäästä eteisestä tunnelma siirtyy hiukan seesteisemmäksi. Alla olevasta kuvasta näkyy keittiö-olohuone yhdistelmä. Takaseinällä olevien liukuovien taakse piiloutuu koko kodin säilytysjärjestelmä. Seinä kätkee taaksensa kirjat, osan astioista, vaatteet, kengät, pelit ja piirustusvälineet. Löytyy sieltä aika paljon myös kaikkea turhaa, vaikka muutossa karsinkin tavaroita. Konmari 2 odottaakin vielä lukemista. Ehkä se saa minut inspiroitumaan ja säkenöivä järjestys järjestyisi myös kolmannen liukuoven taakse, jota raotan kerran päivässä ja tungen sinne kaiken ylimääräisen. Pelkäänpä, että ovea ei saa enää kohta auki.

Myös keittiön laatat odottava vielä seinälle pääsyä. Sain ystävältä marmorisia laattoja, jotka ovat jo löytäneet tiensä nojaamaa keittiön seinään - joku päivä siis toivottavasti ihan seinälle saakka. En ole ihan varma uskallanko laittaa nämä laatat itse seinään. Marmori on sen verran painavan tuntuista. Kivet olen kyllä jo käsitellyt suoja-aineella, jonka pitäisi suojata huokoista pintaa roiskeilta. Asia on siis edistynyt.

 Olohuoneen keskellä ja osittain myös tilanjakajana toimii Jotulin takka. Kuvassa sohva on toisella puolen, kun nykyisin. On hyvä, että on mahdollisuus vaihtaa järjestystä.

Jotul F163

Huoneen toisella puolella on nyt ruokapöytä. Ruokapöytä on iso: 2100 x 1100. Ostin sen reilu kymmenen vuotta sitten Boknäsistä ja se on yhä yksi lempikalusteistani. Pöydän ympärille on kokoontunut sekalainen seurakunta valkoisia tuoleja, ihan kuin minun perheenikin. Lisää tuoleja pöydän ympärille saa napattua nurkasta, jossa on pino jakkaroita.

Pianon yläpuoli toimii elokuvaseinänä. Televisiota en omista, mutta projektorin avulla seinälle heijastuu elokuvat.  Kulman takana on makuuhuone ja sen yläpuolella parvi.

Makuuhuone odottaa vielä järjestäytymistä.

Follow

Nimi talon tekee

Kuvateksti:  Lattia Timberwise parkettia, myös värilliset lankut.

Halusin talolleni nimen, jossa olisi iloa ja keveyttä.

Päätalo ristitään Hippalaksi. Myöhemmin kuulin, että Hippa oli ollut yksi isäni ja hänen sisarustensa lempihevonen. Wikipedian mukaan Hippa on metsänhaltija ja sopiihan se sellainen nimi talolle, jonka takapiha rajautuu metsään.

Tervetuloa siis Hippalaan ja ihan pian alkaa myös Ahdin, tulevan saunan, suunnitelmat piirtymään paperille.

Follow

Eteisen tapetti

Eteinen: Step-tikkaat sopivat hyvin pieneen taloon.

Eteisen värikäs raitamatto, joka on siis monen yllätykseksi aitoa parkettia, vaatii parikseen jotain muuta kuin valkoisen seinän. Mietin väriä, mutta mikään ei tuntunut sopivan. Koska välillä on niitä hetkiä, jolloin asiat pitää saada heti eikä vasta kuukauden päästä, marssin paikalliseen K-rautaan ja hain mallipaloja eteiseen. Mallipalojen kriteeriksi valikoitui se, että tapetti piti olla heti ostetettavissa myymälästä. Ei siis tällä kertaa mitään kahden kuukauden tilaustapetteja.
Linnut veivät voiton. Räväkkä lattia vaati tapahtumia seinäänkin.


Talo on nyt maalattu täysin ulkoa. Vielä on edessä terassin öljyäminen ja portaiden tekeminen.
Myös ulkosaunan suunnittelu on aloitettava pikku hiljaa.

Viikonlopun myrskyssä kaatui iso mänty, joten polttopuita tulevaan saunaan voikin aloittaa jo tekemään.

Kuvateksti: Kuvassa näkyvissä myös sorakasa, jota lapion ja kottikärryn avulla yritän pienentää

Follow

Kesä ja muurahaiset

Kuvateksti: Terassin puoli vihdoinkin maalissa


Talon maalauksen lisäksi olen aktivoitunut takapihan metsän kanssa. Pikkuhiljaa olen puhdistanut kalliota talon takapihalta ja poistanut - toisin sanoen siirtänyt - sammalmättäitä kauemmaksi talosta. 

Kuvateksti: Kallio kaivettu esiin.

Muutama päivä tämän jälkeen huomasin terassilla muurahaisia. En ensin ymmärtänyt yhdistää tapahtumaa puutarhatöihini tai ruohomättäiden siirtelyyn, mutta pian tämä kävi selväksi. Tai ainakin luulen, että tämä sai ne liikkeelle. Tulin eräänä kauniina iltapäivänä kotiin töistä ja äitini, joka maailman ystävällisimmin auttaa arjessa, kertoi että muurahaisia löytyi eteisestä. 

Olin lähellä sydänkohtaista.

Minuun iski siivousinto, jota ei kovin usein ole nähty. Siivosin eteisen liukuovien takaa. Lisäsin mm. suolaa, kanelia ja soodaa äitini neuvojeni mukaan paikkaan, josta näin muurahaisen kömpivän yli. Ei mennyt kuin hetki: invaasio näytti loppuvan.

Tärisin silti henkisesti mahdollisen kosteusvaurion takia, vaikka olenkin jostain lukenut, että nämä mustat maurialaiset eivät hyökkää omakotitaloihin tarkoituksella. Rakennus on vain sijoittunut niiden pesien ympärille ja ne etsivät ruokaa joka puolelta. Kun olin eteisestä selvinnyt, kiinnittyi katseeni kylpyhuoneeseen. Näin yhden muurahaisen, jonka johdattamana nostin moppausrätin pois seinän vierestä lattialta. Ja mitä alta paljastui? Ihan vaatimattomasti noin sata muurahaista. Sinne yrittivät asettua - "mättään" alle. Mopissa oli takuulla myös ruokaa yllin kyllin.

Tätä löytöä ennen olin suunnistanut paikalliseen tavarahalliin, josta mukaan tarttui teollisempaa myrkkyä karkottamaan muurahaiset. Spreiasin muurahaiset siihen paikkaan. Heitin mopin roskikseen ja vahtasin pari päivää silmä tarkkana muurahaisia.

Kuvateksti: Samettikukat, voimakkaan hajuiset yrtit ja laventeli pitävät "vanhan kansan" mukaan muurahaiset loitolla

 Ostin myös laventelia ja samettikukkia. En tiedä mikä auttoi: joka tapauksessa muurahaiset ovat poissa - ja pysyivät poissa myös juhannuksen, jonka itse vietin muualla. Palattuani juhannuksen vietosta tarkistin ensi töikseni eteisen, kuivaruokatavarat ja sokeripussit, vesipisteiden alustoja myöten. Voin nyt todeta olevani muurahaisvapaa.


Aika luonnollista on, että kun asuu ihan metsän vieressä saattaa sisään eksyä ötökkä, jos toinenkin. Olen kyllä iloinen, etteivät muurahaiset jääneet kotiin asumaan.

Voihan yök ötökät!

.

Follow

Talon maalaus ja nurkkalaudat

Toissa viikonloppun ajan minulla oli nostin vuokralla. Tarkoitus oli maalata talon korkeimmat kohdat ja päätylaidat nostimella. Ja näin saatiin tehtyä. Talon kummatkin päädyt on nyt maalattu ja nostin palautettu takaisin vuokraamoon. On kätevä laite ja nopeuttaa työtä huomattomasti.

Pitkän sivun päät maalaan telineillä ja se on ollut tämän viikonlopun homma - saada yksi sivu maalattua. Ensi viikonlopun iltatöiksi jää loput.

Harmittavasti maali loppui sunnuntai-iltana kesken ja jäi vielä muutama neliö maalaamatta terassin puoleiselta sivulta.

Ja sitten ne nurkkalaudat. Maalaustalkoolaiset kysyivät, että millä värillä nurkkalaudat ja päätylaidat maalataan. Kerroin, että kaikki tulee samalla värillä. Siitä seurasi hieman päiden pudistelua ja toteamus, että ei ole normaalia, mutta ei taida talon asukaskaan olla normaali.

 Kun katto ja räystäät ovat harmaat, niin taloon tuli mielestäni kiva moderni ilme. Talkooporukkakin otti loppuillasta etäisyyttä asiaan ja tuumasivat, että tuli just hyvä näin. "Oli se oikeassa."  Mustien sadevesiviemäreiden kanssa vaaleammat nurkkalaudat olisivatkin näyttäneet hassuilta. Ja näin pieni talo näyttää ehkä hieman massiivisemmalta kuin onkaan.

Follow

Maalari maalasi taloa

Blogitaukoni on ollut luvattoman pitkä.

Uusi toimeksiantoni on pitänyt ajatukseni työssä ja viimeisen kuukauden ajan olen käynyt kotona lähinnä kääntymässä. Talossakin on vielä muutama keskeneräinen asia, mutta olen saanut asioita pikkuhiljaa eteenpäin kaiken kaaoksen keskellä. Suurin urakka lienee ulkomaalaus, jota aloittelin viime viikonloppuna pergolan maalaamisella.
Maalina on Virtasen Neljän Öljyn maali, joka on ehkä paras ulkomaali millä olen koskaan maalannut. Sotkuista hommaa kylläkin. Väri on tummanharmaa ja otettu suoraan Virtasen tehdassävyjen värikartasta. Ja ihan itse maksoin, mitä nyt rautakauppiaalta tinkasin tavanomaisen alennuksen.

Kuvateksti: Ei ole stailattu, ihan vaan siivottu. Lampaantaljatkin on talven jäljiltä. Haaveilin eilen aurinkotuoleista, mutta tänään sadesuojasta.

Talo on vielä pohjamaalissa. Viikonlopuksi tilasin nostimen ja tarkoitus olisi maalata niin paljon kuin pieni ihminen ehtii.

Follow

Listat

Muuttotarkastus blogissa kerroin, että ihan "pientä puuhasteltavaa" vielä riittää. Niin kuin ne listat... Nyt ne ovat kuitenkin paikallaan sekä katossa että lattian rajassa. Wuhuu!! Kiitos avusta Olli!

Ihailen taloja, jotka on tehty ilman listoja, mutta toisaalta pidän itse varsinkin korkeista jalkalistoista. Nämä jalkalistat ovat 9 cm korkeita ja eivät oikeastaan ole jalkalistoja vaan peitelistoja. Ihan budjettisyistä näin. Jalka- tai lattialistat laitetaan monesti lattian sävyn mukaan, mutta halusin korostaa tilan tuntua. Varsinkin pienissä tiloissa on toimivampi ratkaisu sävyttää lattialista seinän mukaan: se tuo korkeuden tunnetta huoneeseen.

Siitä oli aikaa, kun olen listoja laitellut ja muistelin, että viimeksikin oli taistelua juuri kattolistojen jiirien kanssa.
Ja juurikin sen perkeleen kulman kanssa.
Yleinen ohjehan on, että täytyy vaan etsiä se kulma. Helpointa oli etsiä kulma niin, että laittaa listan siihen kulmaan, miten se tulee kattoon kiinni ja vie tietysti samassa kulmassa sirkkelille. Kun kulma on hyvä, niin siitä mallipala, jonka avulla onkin helpompi katsoa seuraava lista.
Alla kuva ilman kattolistaa.

Ja seuraava kuva listan kanssa. Kyllä se vaan niin on, että listat viimeistelevät tilan. Nämä kuvat ovat parvelta, johon sain upotettua hylly/istumatilaa rakenteiden myötä.

Follow

Seinä-wc

Yhdistetty kylpyhuone ja wc-tila on yhteensä vain 4,5m2. Vessajuttuja blogikirjoituksessani kerroin miten seinä-wc:n rakentaminen meni piikkaushommiksi. Ylemmässä kuvassa näkyy miten istuinta otettiin noin 10 cm seinän sisään.  Ja onneksi se tehtiin! Pienessä tilassa 10 cm on paljon.

Olin ostanut sahalta valkoisen laminaattittason kylpyhuoneeseen. Siellä keltaisten puiden joukossa taso näytti puhtaan valkoiselta, mutta kotona huomasin, että eipä se ollutkaan valkoinen vaan kermanvalkoinen. Taso menee siis vaihtoon ja päätin vaihtaa värisävyn kerralla tummempaan. Pesukonetta ei siis ole edelleenkään kytketty, mutta pyykit olen saanut pesetettyä ystävän luona. Vähän tulee jo mieleen opiskeluajat, sillä erotuksella, että en vie pyykkejä äidille.

Kylpyhuoneessa on toki vielä tehtävää. Vasta viime viikolla saapui Verkkokaupasta tilaamaani kuivaava- pesevää- vain 45 cm syvä -pesukonetta, jonka piti tulla viikolla yhdeksän. Suihkun alle on lisäksi tulossa puuritilä, joka on vain tekemistä vaille valmis! Lisää vessajuttuja siis tiedossa.

Follow

Valokuitu

Jos johonkin on helppo rakastua niin nopeaan yhteyteen. Viimeksi noin kuusi vuotta sitten minulla oli valokuitu. Olen kaivannut sitä siitä asti.
Sinä päivänä, kun valokuitu tuli talooni - kiitos paikallisen operaattorin LPonetin- hihkuin innosta.
Ei enää hitaita yhteyksiä! Ei elokuvia, jotka jumittuvat!

Tervetuloa etätyöt: täällä yhteys toimii, vaikka lapset pelaisivat verkkopelejä ja katsoisivat YouTubea!

Sujuvan työn ja viihteen lisäksi sain myös pilpin, Nibe F470, kytkettyä vihdoin verkkoon. Nyt selaimella pääsee katsomaan statistiikkaa ja lisämaksusta olisi käytettävissä myös etäkäyttömahdollisuus. En vielä ottanut, toistaiseksi voin käsin säätää sen mitä pitää, tekninen tila kun sijaitsee itäsiivessä, johon on ihan muutaman sekunnin matka ajassa mitattaessa.

Valokuituasentaja soitteli minulle ennen asennusta ja kyseli, että osaisinkohan minä sanoa, onko teknisessä tilassa paikkaa päätelaitteelle. Osasinhan minä, omasta talostani. Päätelaitteelle on paikka sähkökeskuksen alaosassa. Sovittiin, että keskuksen kansi jätetään vähän raolleen, jotta langaton signaali kulkisi paremmin. Asentajat kun epäilivät ensin, että tarvitsen mahdollisesti lisäreitittimen ja/tai signaalinvahvistimen, jos metallikehys heikentää langattoman verkon signaalia. Kerroin, että kyseessä on pieni talo, joten uskoisin kantavuuden riittävän.  Niin he asennuksen jälkeen totesivatkin: "Talohan ei ole kovin suuri..."

Ja hyvin on signaali riittänyt. Epäilijöille tiedoksi, langaton yhteys on parhaimmillaan ollut 250 Mbps. Pienen talon etuja tämäkin!

Follow

Rakennusjäte ja ympäristö - kasoja tontilla

Kuvateksti: Jätelava takana, pressun alta löytyi kasa styroksia

Viime viikolla minua kävi haastattelemassa Itä-Uudenmaan jätelaitoksen asiakaslehden toimittajat. Jutusteltiin kierrättämisestä, jäteasioista ja rakentamisesta.

Rakentaminen ei varmasti ole ekoteko, mutta jossain ihmisen pitää asua. En tiedä onko sukuvika vai muu valuvika, mutta koen eksistentiaalista tuskaa ympäristön ja vähän kaiken muunkin puolesta, ajoittain enemmän ja ajoittain onnistun hiljentämään äänen jollain tekosyyllä. Kierrättäminen on kuitenkin yksi niistä asioista millä yritän paikata valtavaa hiilijalanjälkeäni. Roskaamista en ole ikinä ymmärtänyt ja koska koko maailma on meidän kaikkien yhteinen takapiha ja hiekkalaatikko, niin globaalilta kuulostava ongelma on yhtä lailla lokaali, kun muistetaan, että saman ilmakehän alla me kaikki hengitämme. Ja itsestään selvää on, että kukaan ei halua omalle pihalle kaatopaikkaa.

Kuvateksti: Kasa 2

Rakentaessa rakennusjätettä ja roskaa tulee. Ihan väistämättä. Loviisan kunnassa rakennuslupahakemuksen yhteydessä täytyy tehdä rakennusjätteen käsittelysuunnitelma. Suunnitelma tehdään lähinnä sen takia, että yksityinen rakentaja ymmärtäisi, että rakennusjätettä tulee.  

Oman jätekäsittelyn ratkaisin yksinkertaisesti jätelavalla. Koko rakentamisen ajan jätelava on seisonut tontilla. Itseasiassa se on vieläkin siinä, välillä tietenkin tyhjennetty. Erilaisia kasoja on silti tontilla, kuten näkyy tämän kertaisesta kuva-aineistosta. Osa menee tutulle, joka rakentaa ja osan vien kierrätykseen. Osan heitän lavalle ja käsittelemätön puujäte täytyy pilkkoa pienemmäksi. Niillä lämpiää kamiina ensi talven.

Kuvateksti: Polttopuita ensi talveksi

Myös Sievitalon kanssa kävin keskusteluja rakennusjätteistä ja niiden hoitamisesta. Tontille jäi paljon käyttökelpoista tavaraa, joten selvittelin, ovatko ne minun vai Sievitalon omaisuutta. Yleensä kaikki mikä tulee tontille, kuuluu rakentajalle. Näin annoin itseni ymmärtää keskustelujen jälkeen.

Saa nähdä mitä pihalta löytyy, kun lumet sulavat.  Luultavammin uusia ja pienempiä kasoja!

Follow

Kristallit kattoon

Kuvateksti: Seinän valaistus toteutettu Cariitin kuituvaloilla

Blogikirjoituksessa Miksi ei isompaa taloa? kerroin ajatuksistani, jossa suurempien neliöiden sijaan panostan muihin, minulle iloa tuottaviin, asioihin. Vaikka suihkutilani on pieni 1 m x 1 m, halusin sinne ripauksen luksusta ja pehmeyttä valaistuksen kautta.

Mietin valaistusta pitkään ja ideoin luonnoksen, jossa perinteinen tähtitaivasvalaistus valuisi alas seinälle. Kuitujen lisäksi otin kattoon myös muutaman kristallin. Kyllähän joka naisella kristallia täytyy olla!
Toteutuksen miettiminen oli oma prosessinsa. Vaihtoehtoina oli tietenkin porata kaakeliin reikiä, mutta miten kuljettaa kuitu kaakelin alapuolella laastissa?  Entä vesieriste? Kuidut eivät myöskään saa taittua 90 astetta, koska silloin ne eivät enää toimi. Tungin itseni jopa mukaan Kaakelikeskuksen vesieriste-kurssille, jotta saisin paremman käsityksen asioista. Pääsuunnittelijan kanssa keskustelin teknisistä ratkaisuista ja juttelin myös pariin otteeseen Cariitin kanssa valaistuksesta ja kyselin neuvoja tuotteista ja asennustavoista. Olin nähnyt puupaneelia aikaisemminkin suihkutiloissa ja lopulta mietin, että voisiko kuituvalaistuksen toteuttaa helpommin paneelin kanssa. Rehellisesti sanottuna seitsemänkymmenen reiän poraaminen kaakeliin, alkoi myös tuntua siltä, että budjettini ei sitä ehkä kestäisi. Pääsuunnittelija totesi, että kaikki ratkaisut ovat toteutettavissa ja tärkeintä on rakenteen hengittävyys, jos puuta käytetään. Vesieristeen ja laatoituksen tekijän kanssa keskustelin myös ratkaisuista. Näiden keskustelujen tuloksena suihku laatoitettiin, mutta kosteuden kestävä panelointi aloitettiin metrin päästä suihkuseinästä, josta aloitettiin valaistuksen rakentaminen. Koko märkätila on luonnollisesti kokonaan vesieristetty. Paneelin ja seinän väliin jäi rimakoolauksen verran tilaa, joten kuidut sai tuotua paneelin ja seinän välissä. Viimeisellä viikolla ennen muuttotarkastusta minä merkkailin lyijykynällä seinän ja katon paneeleihin kuitujen kohdat, jotka millin terällä porattiin paneeleihin. Kuitu pujotettiin reikään ja liimattiin pienellä liimatipalla kiinni. Lopuksi kuitu leikattiin oikean mittaiseksi. Olihan siinä hommaa, mutta oli se hauskaakin - ainakin tämän rakennusporukan kanssa!

.

Suihkun katon panelointi toteutettiin niin, että katto on kahdesta kohtaa avattavissa. Näin valaistukseen pääsee tarvittaessa myöhemmin käsiksi ilman suurempia purkamishommia.

Ajattelin jostain syystä, että kuidut olisivat paljon himmeämmät, mutta tämä sarja valaisee todella hyvin. Valot eivät siis ole pelkästään tunnelman luojana vaan valaisevat ihan oikeasti! Myös ne kristallit!

Follow

Väriä lattiassa

8

Kuvateksti: Sisääntulon raitamatto on tehty Timberwisen parketista

Sain ihka ensimmäisen tupaantuliaslahjan Loviisan Herttasesta!! Metallinen purkki sopii vaikka cooleriksi ja  juuri rakentaneena onkin  vaihtelua, että purkki ei sisällä maalia. (Vaikka kyllä täällä tarvitsee vielä maalatakin...) Otin coolerista kuvan eteisen raitamaton päällä. Eteisen raitamatto on toteutettu Timberwisen  Colour Collectionin tammilankuilla. Lattiasuunnitelma näkyy täällä. Tuttava sanoi, että sisääntulosta tulee Linnanmäki mieleen! Nyt vain harmittaa, että miksi ulos ei pääse liukumäen kautta!

Alla oleva kuva on lattian asennuksesta. Kamiinan alusta on paikalle valettua värjättyä betonia ja upposi hienosti lattian sisään. Lattian asennus oli  helppoa. Pontit menivät hyvin kiinni ja kokonaisuudessaan asennuksesta selvisi ilman harmaita hiuksia ja ranskan puhumista.  Parketin alusta on Tuplexia.

Viimeisessä kuvassa näkyy keittiön kaapit ja lattia: Helsingön Blush Rosa ja Timberwisen Blueberry. Aika herkku, vaikka itse sanonkin.

Lisää värejä löytyy huikeasta Talo Kahdelle -blogista. Suosittelen. Näiden kavereiden jutuista ja väreistä tulee vaan hyvälle tuulelle! Heidän tulevassa mintunvihreässä keittiössä ei voi kukaan nyrpistellä nenäänsä! Näin se vaan on.

Follow

Muuttotarkastus

Tämä tulee viikon jälkijunassa, mutta niin vaan kävi, että muuttotarkastus pidettiin viime perjantaina 24.2. Edelliset viikot menivät rakennuksella yötä päivää. "Kun rakennetaan, rakennetaan koko rahalla ja koko ajalla.", totesi lasiyrityksen omistaja, kun tilauksen yhteydessä kerroin kokemuksesta. Koko ajalla tosiaan rakennettiin. Se oli intensiivistä, jatkuvaa kiirettä, ongelmanratkaisua, mutta samalla koko elämän täyttävää. Yhtäkkiä rakennusporukasta tuli oma sosiaalinen ympyräni, johon ei muuta mahtunut.Työntäyteiset viimeiset viikot ja mieletön tsemppi laatoittajalta, sähkömieheltä, vastaavalta mestarilta/pääsuunnittelijalta, iv/lvi-kavereilta ja timpureilta. Ja täytyy sanoa, että nautin jokaisesta hetkestä! Oli tekemisen meininki! Rakennustyömaa muutti muotoaan asuttavaksi taloksi silmien edessä.  Tämän viikon alun olin viime viikkojen jatkuvan energiabuustin vastapainoksi pienessä flunssassa. Luultavammin stressi purkautui, sillä en ole oikeastaan koskaan kipeä, saati stressaannu ihan helposti. Myönnettävä kuitenkin on, että oman talon rakentaminen oli minulle iso asia. Jännitti pystynkö pitämään aikataulun, edistyvätkö työt niin kuin pitäisi ja pitääkö budjetti. Tällä hetkellä olen jo täällä muuton keskellä, yrittäen selviytyä tavaramäärästä. Listat puuttuvat ja pyykinpesukone on vasta tulossa. Muuttotarkastuksessa eli käyttöönottokatselmuksessahan ei kaiken tarvitse ollakaan valmiina, mutta rakennus tulee todeta turvalliseksi ja käyttökelpoiseksi. Ensi viikon aikana pitäisi saada sitten viimeistelyt tehtyä: smyygit, katto- ja jalkalistat sekä muutama sähkötyö.  Miksi sitten muuttotarkastus kannattaa pitää? Rakennustarkastaja kertoi, että vasta muuttotarkastuksen jälkeen kaupunki rekisteröi kiinteistön virallisesti. Tämän avulla saa kiinteistön näkymään järjestelmässä ja oma osoite löytyy myös postia varten eli ilman käyttöönottokatselmusta voi olla hankala saada postia tulemaan perille.  Käyttöönottokatselmus meni hyvin. Pidän siitä, että täällä pikkukaupungissa kohdataan toinen toisemme ihmisenä. Opin sinä päivänä paljon lisää ja tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä rakennustarkastajan kanssa tulevan saunarakennuksen kanssa kohti lopputarkastusta. Nyt on aikaa päivittää blogia ahkerasti ja näyttää miten suunnitelmat toteutuivat. Kuvia tulee kunhan saan tämän sotkun hoidettua!

Follow

Parven portaat

Käyttöönottotarkastus lähestyi ja parvelta puuttui portaat ja kaiteet. Tässä vaiheessa ajattelin, että haen parven portaat pääkaupunkiseudulta. Pakkohan jossain on olla yksinkertaiset tikasmalliset portaat.

Ei muuten ole.
Tai on - mutta minä en tiedä missä. Alaslaskettavia parviportaita löytyy kyllä, mutta kuka haluaa portaiksi rautakauppojen parviporrasratkaisuja, jotka tuntuvat kaatuvan kasaan sormen tönäisyllä.

Hätäsuunnitelmana rakennusmiehet ehdottivat, että rakennetaan itse. Lopulta löysin kuitenkin Bauhausista portaat, jotka kelpasivat minulle. Näitä tanskalaisia portaita ei yllättäen ollutkaan pääkaupunkiseudulla vaan Raisiossa. Eipä siinä mitään. Kysyin, että paljonko maksaa portaiden tilaaminen. Kuljetusmaksu Tanskasta olisi maksanut vain 800 €! Hinta tuntui hiukan epäsuhtaiselta, kun tämä yksinkertainen tikasmallinen porrasratkaisu maksoi itsessään vain muutaman satasen. Raisiosta Espooseen kuljetus olisi taas kestänyt useamman päivän. Meidän aikatauluumme liian monta päivää. Timpuri, joka oli kanssani kaupoilla ehdottikin, että ajetaan Raisioon ja takaisin. Menee helpommin ja nopeammin. Matkalla Raisioon sininen taivas muuttui harmaaksi sään muuttuessa kokoajan pahemmaksi hidastaen matkaa vielä entisestäänkin. Menihän se - yli kuusi tuntia autossa kolmen pysähdyksen taktiikalla. Siinä ehtii käydä kanssamatkustajan kanssa jo lapsuuden läpi.

Kun päästiin illalla takaisin rakennukselle, odotti meitä täällä kylmät oluet toisen ahkeran puurtajan toimesta. Oltiin kuulemma sen verran hullua porukkaa, että oluet oli todellakin ansaittu.

Kuvateksti: Parven rakennetta ja kattoa. Rakenteesta tuli niin hieno, että päätin jättää sen näkyviin.

 Järjestin kaikille vielä iltaohjelmaa portaiden kasauksen merkeissä.

Follow

Nibe tuli kotiin

Talosta on hurjaa vauhtia muovautumassa jo koti. Rakennuksella on mennyt iltamyöhään ja siksi nämä postaukset tulevat hieman jälkijunassa.
Lämmitysjärjestelmänä on minulla poistoilmalämpöpumppu Nibe F470. Laitteeseen täytyy tutustua paremmin, kun pääsee asumaan. Myös blogissa Me rakennetaan taas on käsitelty samaa lämmitysjärjestelmää. Toivottavasti Teemu postaileekin tulevaisuudessa käyttökokemuksia ja vinkkejä. Mutta kyllä Niben myyjäkin oli viimeisen päälle ystävällinen ja uskon, että voin kääntyä sinnekin tarpeen tullen.
Vesimittaria ja Nibeä asennettaessa oli episodi, jossa etsittiin tontilta vesiliittymän katkaisijaa. Yleensä se sijaitsee tontin rajalla. Kun lunta on maassa ja minulla henkilökohtaisesti ei ollut muistikuvaa katkaisijasta, oli pakko tarttua puhelimeen ja selvittää asia. Ensimmäinen kontakti ei vastannut, joten soitin suoraan maaurakoitsijalle. Maaurakoitsija kertoi, että vesiliittymän katkaisija on tien alla. Ei siis minun tontillani vaan kunnan tiellä. Seuraavaksi soitto Loviisan Vesiliikelaitokselle. Sieltä kerrottiin, että tulevat näyttämään minulle missä katkaisija on.

 Ei ihan heti ehdi, mutta jos iltapäivällä.

En voinut muuta kuin hihkua onnesta ja taputtaa pieniä pyöreitä käsiäni yhteen. Jossain muualla ei tämmöiset aikataulut onnistu. Tästä seuraavana päivänä kävin hakemassa vesimittarin, jonka sain puolen tunnin sisällä soitosta Vesiliikelaitokselle. Toimitusajat: I love Loviisa.

Veden katkaisija siis löytyi. En itse ollut paikalla, mutta jollakin tohottimella tieltä polteltiin lunta ja jäätä pois, jotta pääsulku saatiin hetkellisesti suljettua, jotta saatiin kytkettyä jakotukki ja vesimittari. Ja Nibe.

Ei se aina mene helpoimman kautta.

Follow

Säilytysseinä

Kuvateksti: Koru- ja laukkutelineenä toimii Kodin 1:sen konkurssimyynnistä hankittu ritilä.

Taloni säilytys on koottu yhdelle seinälle. Vaikka säilytys piiloutuu liukuovien taakse, halusin siihen yhtenäisen ilmeen ja päätin maalata kaiken mustaksi.
Kävin tänään myös ennakkotilaamassa juurikin nuo liukuovet. Lattian laiton jälkeen täytyy ottaa vielä tarkistumitat aukosta, jolloin saan tarkat mitat. Ovet tulevat katosta lattiaan, joten mitoissa ei passaa hutiloida.
Alla olevassa kuvassa näkyy noin seitsemän metriä tankoa vaatteiden säilytystä varten. Timpuri kyseli minulta yhtenä päivänä mitä oikein aion säilyttää katonrajassa. Siellä siis roikkuu kausivaatteet ja harvemmin käytettävät vaatteet. Ovatpahan kaikki esillä (liukuovien takana), jos jostain syystä kesällä tulee tarve vaikka käyttää talvitakkia.

Follow

Vessajuttuja

Kuvateksti: Kuva on pohjapiirustuksesta. LVI-suunnitelmassa on jo seinäkiinnitteinen wc-istuin.

.

Pienen talon kylpyhuone-wc on pieni. Samaan tilaan on laitettu kuivaavapesukone, wc-istuin ja suihku. Tilan säästämiseksi ostin seinään kiinnitettävän wc-istuimen. Seinäkiinnityselementin roudasin työmaalla hyvissä ajoin. Kun seinät oli levytetty, tajusin ettei elementti ollutkaan seinän sisällä vaan jostain syystä oli ajateltu, että seinään tulee kotelo ja istuin siihen kiinni. Tämä on kuulemma normaali tapa. Minä taas oletin, että uudisrakennuksissa seinä-wc ei tule koteloituna vaan seinän sisään. Ei pitäisi koskaan olettaa mitään. Oma moka siis.

Näin pienessä tilassa ylimääräinen 15 cm on paljon!
Ongelman tajuttuani soittelin vastaavalle mestarille ja yhdessä mietimme mitä voi tehdä. Teimme sotasuunnitelman ja varmistin tämän jälkeen vielä LVI-vastaavalta voisiko teknisentilan puolella tehdä muutoksia. Teknisessätilassahan on nyt vain yksi laite sähkökaapin lisäksi: Nibe. Nibe siirrettiin toiseen kulmaan ja wc-istuinta saatiin siirrettyä taaksepäin. Päätin nimittäin, että kerta seinää puretaan, niin viedään istuinta hiukan vieläkin taemmaksi. Purkuhommiksihan se siis meni ja vähän jouduttiin piikkamaankin.

Tässä kohtaa kävi selväksi, että olipa onni, että olin ottanut kaikista lattialämmitysputkista kuvia! Piikkauksen yhteydessä nimittäin katsottiin kuvia tarkkaan.

Kuvateksti: Piikkaushommia, putken siirto.

Olin mukana myös purkamassa seinää ja oli suorastaan terapeuttista lyödä vasaralla seinä rikki! (Eli ihan lungisti täällä otetaan - mitä nyt iloitaan siitä hetkestä, kun saa purkaa piiloaggressiot seinään!)

Loppu hyvin kaikki hyvin. Toki tästä tuli lisäkustannuksia, mutta ei kuitenkaan aivan järjettömästi. Budjetissa olen vieläkin, koska löysin Loviisan rautakaupasta hyvän laattatarjouksen Pukkilan laatoista.

Kuvateksti: Syvennyksessä wc-seinäelementti ja oikealla suihkunurkkaus.

Tätä tehdessä oli revittävä huumoria huonoista jutuista. Jaksaa ne vessajutut aikuistakin naurattaa.

Follow

Melkein valmis parvi

Kuvateksti: Oikealle puolelle asennetaan lasi. Valo pääsee myös ylhäältä kulkemaan talon läpi.

Huh, nyt eletään jo niitä aikoja, että rupeaa olemaan melkein valmista pintaa. Parvesta tulee vanhemman lapsen "oma huone".  Täyshuonekorkeuttahan parvella ei ole. Olen seurannut esikoiseni toimintaa ja näyttää siltä, että makuuasento luonnistuu paremmin kuin pystyssä pysyminen. Uskon siis vähän matalamman tilan riittävän tässä tapauksessa. Haaveilin parven porrasratkaisuksi kiipeilyseinää, mutta enpä usko, että rakennusmääräykset antavat siinä periksi. Toki voi olla, että kiipeilyseinä ei olisi kovin käytännöllinen, mutta olisihan se hienoa!

Parven päätyseinälle saatiin upotettua hyllytilaa. Ratkaisu toteutettiin vahvistamalla rakennetta lisäkoolauksella ja vanerilla. Väliin laitettiin villaa, ettei alapuolella olevan teknisen tilan äänet kantautuisi parvelle. Parvella on vanha matto ja koiran pureksima tyyny. Auttaa lapsia jaksamaan rakennuksella.

Seinät on maalattu Tikkurilan Lumi-maalilla. On huomattavan paljon valkoisempi kuin perusvalkoinen.

Follow