Valokuitu

Jos johonkin on helppo rakastua niin nopeaan yhteyteen. Viimeksi noin kuusi vuotta sitten minulla oli valokuitu. Olen kaivannut sitä siitä asti.
Sinä päivänä, kun valokuitu tuli talooni - kiitos paikallisen operaattorin LPonetin- hihkuin innosta.
Ei enää hitaita yhteyksiä! Ei elokuvia, jotka jumittuvat!

Tervetuloa etätyöt: täällä yhteys toimii, vaikka lapset pelaisivat verkkopelejä ja katsoisivat YouTubea!

Sujuvan työn ja viihteen lisäksi sain myös pilpin, Nibe F470, kytkettyä vihdoin verkkoon. Nyt selaimella pääsee katsomaan statistiikkaa ja lisämaksusta olisi käytettävissä myös etäkäyttömahdollisuus. En vielä ottanut, toistaiseksi voin käsin säätää sen mitä pitää, tekninen tila kun sijaitsee itäsiivessä, johon on ihan muutaman sekunnin matka ajassa mitattaessa.

Valokuituasentaja soitteli minulle ennen asennusta ja kyseli, että osaisinkohan minä sanoa, onko teknisessä tilassa paikkaa päätelaitteelle. Osasinhan minä, omasta talostani. Päätelaitteelle on paikka sähkökeskuksen alaosassa. Sovittiin, että keskuksen kansi jätetään vähän raolleen, jotta langaton signaali kulkisi paremmin. Asentajat kun epäilivät ensin, että tarvitsen mahdollisesti lisäreitittimen ja/tai signaalinvahvistimen, jos metallikehys heikentää langattoman verkon signaalia. Kerroin, että kyseessä on pieni talo, joten uskoisin kantavuuden riittävän.  Niin he asennuksen jälkeen totesivatkin: "Talohan ei ole kovin suuri..."

Ja hyvin on signaali riittänyt. Epäilijöille tiedoksi, langaton yhteys on parhaimmillaan ollut 250 Mbps. Pienen talon etuja tämäkin!

Follow

Kristallit kattoon

Kuvateksti: Seinän valaistus toteutettu Cariitin kuituvaloilla

Blogikirjoituksessa Miksi ei isompaa taloa? kerroin ajatuksistani, jossa suurempien neliöiden sijaan panostan muihin, minulle iloa tuottaviin, asioihin. Vaikka suihkutilani on pieni 1 m x 1 m, halusin sinne ripauksen luksusta ja pehmeyttä valaistuksen kautta.

Mietin valaistusta pitkään ja ideoin luonnoksen, jossa perinteinen tähtitaivasvalaistus valuisi alas seinälle. Kuitujen lisäksi otin kattoon myös muutaman kristallin. Kyllähän joka naisella kristallia täytyy olla!
Toteutuksen miettiminen oli oma prosessinsa. Vaihtoehtoina oli tietenkin porata kaakeliin reikiä, mutta miten kuljettaa kuitu kaakelin alapuolella laastissa?  Entä vesieriste? Kuidut eivät myöskään saa taittua 90 astetta, koska silloin ne eivät enää toimi. Tungin itseni jopa mukaan Kaakelikeskuksen vesieriste-kurssille, jotta saisin paremman käsityksen asioista. Pääsuunnittelijan kanssa keskustelin teknisistä ratkaisuista ja juttelin myös pariin otteeseen Cariitin kanssa valaistuksesta ja kyselin neuvoja tuotteista ja asennustavoista. Olin nähnyt puupaneelia aikaisemminkin suihkutiloissa ja lopulta mietin, että voisiko kuituvalaistuksen toteuttaa helpommin paneelin kanssa. Rehellisesti sanottuna seitsemänkymmenen reiän poraaminen kaakeliin, alkoi myös tuntua siltä, että budjettini ei sitä ehkä kestäisi. Pääsuunnittelija totesi, että kaikki ratkaisut ovat toteutettavissa ja tärkeintä on rakenteen hengittävyys, jos puuta käytetään. Vesieristeen ja laatoituksen tekijän kanssa keskustelin myös ratkaisuista. Näiden keskustelujen tuloksena suihku laatoitettiin, mutta kosteuden kestävä panelointi aloitettiin metrin päästä suihkuseinästä, josta aloitettiin valaistuksen rakentaminen. Koko märkätila on luonnollisesti kokonaan vesieristetty. Paneelin ja seinän väliin jäi rimakoolauksen verran tilaa, joten kuidut sai tuotua paneelin ja seinän välissä. Viimeisellä viikolla ennen muuttotarkastusta minä merkkailin lyijykynällä seinän ja katon paneeleihin kuitujen kohdat, jotka millin terällä porattiin paneeleihin. Kuitu pujotettiin reikään ja liimattiin pienellä liimatipalla kiinni. Lopuksi kuitu leikattiin oikean mittaiseksi. Olihan siinä hommaa, mutta oli se hauskaakin - ainakin tämän rakennusporukan kanssa!

.

Suihkun katon panelointi toteutettiin niin, että katto on kahdesta kohtaa avattavissa. Näin valaistukseen pääsee tarvittaessa myöhemmin käsiksi ilman suurempia purkamishommia.

Ajattelin jostain syystä, että kuidut olisivat paljon himmeämmät, mutta tämä sarja valaisee todella hyvin. Valot eivät siis ole pelkästään tunnelman luojana vaan valaisevat ihan oikeasti! Myös ne kristallit!

Follow

Entäs TV?

Puhuvat päät 

Pienen talon neliöitä pohdittaessa ja pohjaratkaisua tutkittaessa huolestui kanssakulkija television paikasta. Minne se mahtuu? Entäs TV?

Yksi ehkä vielä poikkeava ratkaisu on se, että jätin puhelin- ja antennikaapeloinnin antennirasioita myöten pois. Kuulostaa ehkä radikaalilta, mutta radikaalius loppuu siihen, että taloon tulee valokuitu ja sähköpiirustukseen lisäsin runsaalla kädellä RJ45-rasioita keittiön seinää myöten. Loviisan puhelinosuuskunnan tavoitteenakin on tehdä Loviisasta täysverinen valokuitukaupunki vuoteen 2020 mennessä ja korvata vanhat puhelin ja kaapeli-TV verkot kuidulla.

En edes omista televisiota. Nykyisin TV:n katselu tapahtuu meillä laitteilla joko niin, että jokainen katsoo omaa kuvaa omalta ruudultansa tai viritämme projektorin sinne minne huvittaa ja kokoonnume katsomaan yhdessä isoa kuvaa. Tosin treffiseuralaiseni antoi kommentin elämän vaivalloisuudeesta ja virittämisen tuskasta; TV tai projektori voisi olla yhdessä paikassa. Minun ideana taas on, että projektorin (tulevaisuudessa pienemmän) voi viedä sinne minne haluaa ja heijastaa kuvan tarvittaessa olohuoneen tai makuuhuoneen seinään, kaapin oveen tai ikkunan rullaverhoon. Nyt projektorin kuva heijastuu sillöin tällöin makuuhuoneeni beigeen seinään. Kuva on täysin hyvä ja kirkas, eikä siis tarvitse erikseen valkokangasta, kun seinä on tasainen eikä siinä ole ryppyjä tai halkeamia.

Ja kun TV:n katselusta puhutaan, niin jälkikirjoituksena kerrottakoon, että lempisarjani on tällä hetkellä HBO:n Westworld. Suosittelen.

Follow