Jos johonkin on helppo rakastua niin nopeaan yhteyteen. Viimeksi noin kuusi vuotta sitten minulla oli valokuitu. Olen kaivannut sitä siitä asti.
Sinä päivänä, kun valokuitu tuli talooni - kiitos paikallisen operaattorin LPonetin- hihkuin innosta.
Ei enää hitaita yhteyksiä! Ei elokuvia, jotka jumittuvat!
Tervetuloa etätyöt: täällä yhteys toimii, vaikka lapset pelaisivat verkkopelejä ja katsoisivat YouTubea!
Sujuvan työn ja viihteen lisäksi sain myös pilpin, Nibe F470, kytkettyä vihdoin verkkoon. Nyt selaimella pääsee katsomaan statistiikkaa ja lisämaksusta olisi käytettävissä myös etäkäyttömahdollisuus. En vielä ottanut, toistaiseksi voin käsin säätää sen mitä pitää, tekninen tila kun sijaitsee itäsiivessä, johon on ihan muutaman sekunnin matka ajassa mitattaessa.
Valokuituasentaja soitteli minulle ennen asennusta ja kyseli, että osaisinkohan minä sanoa, onko teknisessä tilassa paikkaa päätelaitteelle. Osasinhan minä, omasta talostani. Päätelaitteelle on paikka sähkökeskuksen alaosassa. Sovittiin, että keskuksen kansi jätetään vähän raolleen, jotta langaton signaali kulkisi paremmin. Asentajat kun epäilivät ensin, että tarvitsen mahdollisesti lisäreitittimen ja/tai signaalinvahvistimen, jos metallikehys heikentää langattoman verkon signaalia. Kerroin, että kyseessä on pieni talo, joten uskoisin kantavuuden riittävän. Niin he asennuksen jälkeen totesivatkin: "Talohan ei ole kovin suuri..."
Ja hyvin on signaali riittänyt. Epäilijöille tiedoksi, langaton yhteys on parhaimmillaan ollut 250 Mbps. Pienen talon etuja tämäkin!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti