Nimi talon tekee

Kuvateksti:  Lattia Timberwise parkettia, myös värilliset lankut.

Halusin talolleni nimen, jossa olisi iloa ja keveyttä.

Päätalo ristitään Hippalaksi. Myöhemmin kuulin, että Hippa oli ollut yksi isäni ja hänen sisarustensa lempihevonen. Wikipedian mukaan Hippa on metsänhaltija ja sopiihan se sellainen nimi talolle, jonka takapiha rajautuu metsään.

Tervetuloa siis Hippalaan ja ihan pian alkaa myös Ahdin, tulevan saunan, suunnitelmat piirtymään paperille.

Follow

Kesä ja muurahaiset

Kuvateksti: Terassin puoli vihdoinkin maalissa


Talon maalauksen lisäksi olen aktivoitunut takapihan metsän kanssa. Pikkuhiljaa olen puhdistanut kalliota talon takapihalta ja poistanut - toisin sanoen siirtänyt - sammalmättäitä kauemmaksi talosta. 

Kuvateksti: Kallio kaivettu esiin.

Muutama päivä tämän jälkeen huomasin terassilla muurahaisia. En ensin ymmärtänyt yhdistää tapahtumaa puutarhatöihini tai ruohomättäiden siirtelyyn, mutta pian tämä kävi selväksi. Tai ainakin luulen, että tämä sai ne liikkeelle. Tulin eräänä kauniina iltapäivänä kotiin töistä ja äitini, joka maailman ystävällisimmin auttaa arjessa, kertoi että muurahaisia löytyi eteisestä. 

Olin lähellä sydänkohtaista.

Minuun iski siivousinto, jota ei kovin usein ole nähty. Siivosin eteisen liukuovien takaa. Lisäsin mm. suolaa, kanelia ja soodaa äitini neuvojeni mukaan paikkaan, josta näin muurahaisen kömpivän yli. Ei mennyt kuin hetki: invaasio näytti loppuvan.

Tärisin silti henkisesti mahdollisen kosteusvaurion takia, vaikka olenkin jostain lukenut, että nämä mustat maurialaiset eivät hyökkää omakotitaloihin tarkoituksella. Rakennus on vain sijoittunut niiden pesien ympärille ja ne etsivät ruokaa joka puolelta. Kun olin eteisestä selvinnyt, kiinnittyi katseeni kylpyhuoneeseen. Näin yhden muurahaisen, jonka johdattamana nostin moppausrätin pois seinän vierestä lattialta. Ja mitä alta paljastui? Ihan vaatimattomasti noin sata muurahaista. Sinne yrittivät asettua - "mättään" alle. Mopissa oli takuulla myös ruokaa yllin kyllin.

Tätä löytöä ennen olin suunnistanut paikalliseen tavarahalliin, josta mukaan tarttui teollisempaa myrkkyä karkottamaan muurahaiset. Spreiasin muurahaiset siihen paikkaan. Heitin mopin roskikseen ja vahtasin pari päivää silmä tarkkana muurahaisia.

Kuvateksti: Samettikukat, voimakkaan hajuiset yrtit ja laventeli pitävät "vanhan kansan" mukaan muurahaiset loitolla

 Ostin myös laventelia ja samettikukkia. En tiedä mikä auttoi: joka tapauksessa muurahaiset ovat poissa - ja pysyivät poissa myös juhannuksen, jonka itse vietin muualla. Palattuani juhannuksen vietosta tarkistin ensi töikseni eteisen, kuivaruokatavarat ja sokeripussit, vesipisteiden alustoja myöten. Voin nyt todeta olevani muurahaisvapaa.


Aika luonnollista on, että kun asuu ihan metsän vieressä saattaa sisään eksyä ötökkä, jos toinenkin. Olen kyllä iloinen, etteivät muurahaiset jääneet kotiin asumaan.

Voihan yök ötökät!

.

Follow

Säilytysseinä

Kuvateksti: Koru- ja laukkutelineenä toimii Kodin 1:sen konkurssimyynnistä hankittu ritilä.

Taloni säilytys on koottu yhdelle seinälle. Vaikka säilytys piiloutuu liukuovien taakse, halusin siihen yhtenäisen ilmeen ja päätin maalata kaiken mustaksi.
Kävin tänään myös ennakkotilaamassa juurikin nuo liukuovet. Lattian laiton jälkeen täytyy ottaa vielä tarkistumitat aukosta, jolloin saan tarkat mitat. Ovet tulevat katosta lattiaan, joten mitoissa ei passaa hutiloida.
Alla olevassa kuvassa näkyy noin seitsemän metriä tankoa vaatteiden säilytystä varten. Timpuri kyseli minulta yhtenä päivänä mitä oikein aion säilyttää katonrajassa. Siellä siis roikkuu kausivaatteet ja harvemmin käytettävät vaatteet. Ovatpahan kaikki esillä (liukuovien takana), jos jostain syystä kesällä tulee tarve vaikka käyttää talvitakkia.

Follow

Melkein valmis parvi

Kuvateksti: Oikealle puolelle asennetaan lasi. Valo pääsee myös ylhäältä kulkemaan talon läpi.

Huh, nyt eletään jo niitä aikoja, että rupeaa olemaan melkein valmista pintaa. Parvesta tulee vanhemman lapsen "oma huone".  Täyshuonekorkeuttahan parvella ei ole. Olen seurannut esikoiseni toimintaa ja näyttää siltä, että makuuasento luonnistuu paremmin kuin pystyssä pysyminen. Uskon siis vähän matalamman tilan riittävän tässä tapauksessa. Haaveilin parven porrasratkaisuksi kiipeilyseinää, mutta enpä usko, että rakennusmääräykset antavat siinä periksi. Toki voi olla, että kiipeilyseinä ei olisi kovin käytännöllinen, mutta olisihan se hienoa!

Parven päätyseinälle saatiin upotettua hyllytilaa. Ratkaisu toteutettiin vahvistamalla rakennetta lisäkoolauksella ja vanerilla. Väliin laitettiin villaa, ettei alapuolella olevan teknisen tilan äänet kantautuisi parvelle. Parvella on vanha matto ja koiran pureksima tyyny. Auttaa lapsia jaksamaan rakennuksella.

Seinät on maalattu Tikkurilan Lumi-maalilla. On huomattavan paljon valkoisempi kuin perusvalkoinen.

Follow

Valkoista mustalla

Tilapäinen tilateos

Tällä viikolla olen saanut maalipurkin auki ja valkoista pohjamaalia seinille.

Voimien tunnossa päätin myös nauhoittaa ne muutamat hassut nurkat metallivahvisteisella kulmanauhalla.

Reippaana naisihmisenä aloitin sekoittelemaan laastia: jauhoa ja vettä. Se on vähän kuin leipomista. Laastista tuli hyvä ja kulmat tuli nauhoitettua. Sellainen vinkki siihen, että kannattaa leikata valmiiksi sopivan kokoinen pätkä.  Ja toinen vinkki on, että kun irrottaa vispilää porakoneesta, niin kannattaa keskittyä siihen mitä tekee.

On kuulkaas villi tunne, kun painaakin nappulaa ja vispilä pyöräyttää laastit jo maalatulle mustalle seinälle. Valkoinen laasti mustalla seinällä näyttää jotenkin groteskilta. Vispilöityäni seinän pyörin hetken paikallani puhuen ranskaa.

Onneksi maalipurkissa oli vielä tippa mustaa jäljellä, jolla maalasin valkoisen umpeen.

Follow

Omakotitalo 72:n säilytysratkaisuista osa 2

Kaksi vanhaa Novitan lankahyllyä päätyvät osaksi säilytysratkaisua. Löytö Anttilan konkurssimyynnistä.

Suunnittelu on prosessi ja kun on aikaa, niin tulee prosessoituja uusia ratkaisuja.
Säilytysseinän toiminnot ovat pysynyt samana, mutta vaihdoin aikaisemman suunnitelmani komerot liukuoviin. Liukuovien taakse rakennan säilytyksen, joka on alkuperäisen ideani mukaan kotitoimiston, vaatehuollon, vaatehuoneen ja eteisen yhdistelmä. Isommat leveät pinnat ja ovet, jotka eivät vie tilaa auetessaan veivät lopulta voiton.

Liukuovi suunnitelma

Odottelenkin nyt tarjousta liukuovista. Standardikokoiset liukuovet ovat yleensä maksimissaan 260 cm korkeita, joten kyselin Loviisan Rautakaupasta liukuovitoimittajia. Viime viikolla keskustelin myös Joroisten liukuovien myyntihenkilön kanssa ja saa nähdä mihin hintaan heiltä saan tarjouksen. Yksi mahdollisuus on teetättää ovet myös puusepällä.

Minulla on ollut keskusteluja siitä riittääkö tämä ratkaisu kaikkeen säilytykseen. Luulisin näin.
Yhtenäistä tilaa on 6,5 metriä ja seinän korkeutta 2,8 metriä, Se on yhteensä 10,9 m3 säilytystilaa, kun käyttää koko seinäpinta-alan hyödyksi. Liukuovet mahdollistavat myös nyt pidempien tankojen käytön. Vaatteiden säilytys henkareissa on ollut ainakin minulle toimivampi ratkaisu kuin hyllyt. Toki laatikot ovat aina käteviä. Valmista pakettia tämmöisen seinään ei löydy, joten olen koonnut ratkaisun eri valmistajien tuotteista. Vaatehuoltoon olisin halunnut suunnitella ja ideoinkin jo alustavasti vähän erilaisen moduulin, mutta nyt tuntuu siltä, että rahkeet eivät riitä sen suunnitelman toteuttamiseen. Lähinnä kyse on silityslaudan mekanimista. Vedettäviä mekanismia löytyy, mutta ei sellaista kuin haluaisin.
Nyt kun ratkaisu kootaan eri valmistajien tuotteista, ja osittain sellaisesta mikä minulla jo on, on ratkaisuna yhtenäisen ilmeen saamiseksi käyttää tuotteissa seinää myöten yhtenäistä värimaailmaa. Näillä näkymin värimaailma on yhdistelmä koivua ja mustaa. Toki liukuovet peittävät koko komeuden (tai kauheuden), mutta yrityksenä olisi tehdä myös tästä tilasta katseen kestävä ja toimiva, vaikka se piiloon jääkin.

Follow

Valuvalmius

Tämän viikon työmiehet ovat valmistelleet valua. Pintaan on tullut styroksia, teräsverkkoa ja vesiputkea. Suojaukset on nostettu seinille ja putkenpäät peitetty, jottei sementtiä roisku tukkeeksi putkiin. Valuvalmiuden tarkastuksesta vastaa vastaava mestari ja tänään todettiin, että asioissa ei ole huomautettavaa.

Kuvassa näkyvä puukehikko on suihkun kohdalta. Suihkun lattiaan tulee puuritilät. Ratkaisu toteutetaan niin, että valuun tehdään pieni allas, jolloin puuritilän alle jää tuuletustilaa. Tämä kohta valetaan siis jälkikäteen.


Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen tuntuu, että onhan tässä taas tekemisen meininkiä. Minä olen arponut kalustekuvien mitoituksen kanssa ja saanut tehtyä mittakuvat säilytysseinän liukuoviin. Tänään laitoin kuvat eteenpäin Loviisan Rautakaupan luottohenkilölle, jospa saisin tarjouksen ovista.

Sähkömieskin otti yhteyttä. Valu on ensi viikolla, talo valmistuu ja joulukin on tulossa.

Kaikki valtakunnassa hyvin.

Follow

Talopaketti ja siivous

Kaksi viikkoa sitten tontilla ei ollut juuri mitään. Nyt siinä on talo, jossa on ovet ja ikkunat! Terassin kehikkokin on jo valmiina.
Seinissä on ekovillaa ja höyrynsulkuna Intello. Lattia on toistaiseksi sorapeti. Seuraavaksi odotetaan putkimiestä. Lattiavalu tulee kahden viikon päästä. Sisältä näyttää tältä.

Sievitalon asennusporukka on mieletön. Sopimuksessa lukee, että siivous on minun vastuullani. Olen käynyt välillä tontilla ja ajatellut, että jospa pääsisin ihan siivoushommiin. Ei ole tarvinnut. Asennusporukka on siivonnut omat jälkensä. Minä olen lähinnä nyppinyt sorapedin päältä pois lehtiä ja tehnyt tällä viikolla lumityöt. 

Kotona valmistaudun muuttoon ja mietin tavaroiden säilytystä. Olen mitannut paljon vaatteet ja esineet vievät tilaa ja miettinyt erilaisia ratkaisuja säilytykseen. Olen siirtynyt ajatuksissa kaapeista liukuoviin ja parhaillaan etsinkin ratkaisua liukuoville. Samalla olen karsinut turhaa tavaraa pois. 

Esimerkiksi tämän viikon aikana olen polttanut puuron kaksi kertaa kiinni kattilan pohjaan. KonMarin hengessä heitin puurokattilan pois. Ei tuottanut se kattila minulle iloa. 

Eikä tarvitse sille kattilalle miettiä enää säilytystäkään. 

Follow

Entäs TV?

Puhuvat päät 

Pienen talon neliöitä pohdittaessa ja pohjaratkaisua tutkittaessa huolestui kanssakulkija television paikasta. Minne se mahtuu? Entäs TV?

Yksi ehkä vielä poikkeava ratkaisu on se, että jätin puhelin- ja antennikaapeloinnin antennirasioita myöten pois. Kuulostaa ehkä radikaalilta, mutta radikaalius loppuu siihen, että taloon tulee valokuitu ja sähköpiirustukseen lisäsin runsaalla kädellä RJ45-rasioita keittiön seinää myöten. Loviisan puhelinosuuskunnan tavoitteenakin on tehdä Loviisasta täysverinen valokuitukaupunki vuoteen 2020 mennessä ja korvata vanhat puhelin ja kaapeli-TV verkot kuidulla.

En edes omista televisiota. Nykyisin TV:n katselu tapahtuu meillä laitteilla joko niin, että jokainen katsoo omaa kuvaa omalta ruudultansa tai viritämme projektorin sinne minne huvittaa ja kokoonnume katsomaan yhdessä isoa kuvaa. Tosin treffiseuralaiseni antoi kommentin elämän vaivalloisuudeesta ja virittämisen tuskasta; TV tai projektori voisi olla yhdessä paikassa. Minun ideana taas on, että projektorin (tulevaisuudessa pienemmän) voi viedä sinne minne haluaa ja heijastaa kuvan tarvittaessa olohuoneen tai makuuhuoneen seinään, kaapin oveen tai ikkunan rullaverhoon. Nyt projektorin kuva heijastuu sillöin tällöin makuuhuoneeni beigeen seinään. Kuva on täysin hyvä ja kirkas, eikä siis tarvitse erikseen valkokangasta, kun seinä on tasainen eikä siinä ole ryppyjä tai halkeamia.

Ja kun TV:n katselusta puhutaan, niin jälkikirjoituksena kerrottakoon, että lempisarjani on tällä hetkellä HBO:n Westworld. Suosittelen.

Follow

Maatöiden jälkeen - pitääkö budjetti

Rakentamisen yksi jännittävimmistä asioista on pitääkö budjetti. Luultavasti jokainen on kuullut kauhutarinoita siitä, miten budjetti on mennyt yli. Työmiehet ovat olleet huonoja ja materiaalitkin virheellisiä: kaikki on mennyt pieleen. Pahasti.
Kamalinta on, että talo on saatava valmiiksi, mutta minkä teet, jos rahat on loppu ja oma osaaminen ei riitä rakennustöihin. Siinä on yksittäisen perheen tai talouden henkilökohtainen konkurssi lähellä - puhumattakaan mielenterveydestä ja mahdollisesta parisuhteen hajoamisesta.

Nyt luon kuitenkin toivoa muillekin. Aina ei tarvitse mennä vaikeimman kautta.
Sain vihdoin loppulaskun maatöistä ja voin välihuokaista. Budjettini piti maatöiden osalta. Toistaiseksi siis olen budjetissa!

Budjettiarvioni maatöistä perustui maaurakoitsijan kanssa käytyyn neuvotteluun, siitä mitä työ tulisi parhaimmillaan ja pahimmillaan maksamaan. Tähän lisäsin vielä parituhatta euroa päälle, koska yllätyksiä voi tulla. Ja tulihan niitä: räjäytyshommien muodossa. Lisäksi muistutin, vaikkakin turhaan, että urakoitsija kertoisi minulle, jos budjetti ylittyisi (tähän ei laskettu räjäytyksiä). Budjetin paha ylitys olisi näes johtanut siihen, että opettaisin lapset syömään illalliseksi kynsiä. Urakoitsija oli luotettava, asian osaava ammattilainen, joka tiesi mitä tekee. Hän teki työnsä ammattiylpeydellä pitäen kiinni budjetista ja siitä mitä oli sovittu.

Välillä tosin epäilen, että olen unohtanut jotain oleellista tai en vain ole osannut huomioida jotain. Näitäkin asioita varmasti tulee, mutta onneksi budjetissa on vielä hiukan liikkumavaraa.

Aikaisemmassa blogikirjoituksissani rakennuslainasta ja budjetista kerroinkin lähes maanisesta Excel-taulukoinnistani. Sitä olen jatkanut. Seuraan jatkuvasti budjettia ja laitan kaikki Exceliin. Ilman tätä tylsää hommaa tuskin pysyisin budjetissa.

Aina ei edes ymmärrä miten paljon rahaa kuluu. Siksi päivittäinen seuranta ja kuittien plaraaminen auttavat minua ymmärtämään realiteetit. Yllättäen euroista tuleekin monta kymppiä ja satasista helposti tuhansia. Lisäksi, kun postilaatikosta tipahtavat laskut ovat  kymmeniä tuhansia euroja, on todellinen vaara vauhtisokeutua. Talotoimittajan laskut kun eivät ole siitä pienemmästä päästä. Satasen laskut alkavatkin tuntua mitättömiltä. Sievitalojen laskutus on onneksi selkeä. Raksasysteemistä näkee, milloin mikäkin lasku laskutetaan ja paljonko summa on. Se auttaa varautumaan asioihin.

Kun kulut käy päivittäin tai edes viikoittain läpi, tietää miten paljon rahaa on oikeasti jäljellä. Se auttaa kummasti pysymään realiteetissa ja arvioimaan sen, onko varaa panostaa vai pihistää.

Budjetin seurannasta löytyy myös näistä blogeista: http://koti7.blogspot.fi/2015/12/todelliset-kustannukset-ja-budjetti.html. Myös Talo Rautiolla on kattavat linkit aiheeseen ja muihin blogeihin http://talopakettitalorautio.blogspot.fi/p/linkit-kustannuksiin-ja-budjetteihin.html.


Follow

Väriä lattiaan

Lattiavaihtoehtoja on noin  miljoona!
On laattaa, parkettia, laminaattia, tekstiilimattoa, vinyylia, korkkia, vinyylikorkkia...

Päädyin taloudellisten ja fyysisten realiteettien johdosta pieneen omakotitaloon. Ajatuksena oli, että saisin säästettyjen neliöiden eurot käytettyä osittain myös laadukkaampiin materiaaleihin.
Syystä tai toisesta olenkin ollut pakkomielteinen Timberwisen parketin suhteen. Neliöhinnat tarkistettuani olen entistä onnellisempi siitä, että parkettia kaipaava pinta-ala on 62 m2: 120:n neliön sijasta.

Vielä keväällä olin vakaasti sitä mieltä, että minulle oikea lattia on Timberwisen Cream. Cream on mielestäni täydellisen skandinaavinen, hienostunut, valoisa ja klassisen eleetön.

Näytepalat Parketti-Romanoff

Seinäjoen asuntomessuilla törmäsin kuitenkin Timberwisen pisteeseen ja löysin sieltä tutun, Suuri Talo Extra -lehden päätoimittaja Jutta Rissasen, suosituksesta mustikansinisen lattian.

 - Hanna, löysin sun lattian. Se on sininen!

Täytyy myöntää, että Timberwisen klassinen ja skandinaavinen Cream ajatuksissa, en ihan heti innostunut sinisestä lattiasta, mutta kun näin lattian, olin myyty. Sininen vaihtaa väriä valon mukaan ja näyttää enemmän minulta kuin Cream. Olen enemmän se tyyppi, joka päivällä huomaa, että aamun hammastahnat on rinnuksilla ja iltapäivällä nilkuttaa korko irti pitkin mukulakivikatuja. Cream on ehdottomasti tanssiaisten kaunotar, jonka hiussuortuvat ovat huolettoman hienosti ojennuksessa ja huulipunat huulissa -  ei siis hampaissa. Mustikansininen lattia tuntuikin boheemilta, siis enemmän omalta.

Kuva Habitare 2016: Signal

Lattian väri-iloittelu ei rajoitu pelkästään siniseen lattiaan. Jo aikaisemmin olin leikitellyt ajatuksella, että joskus voisin tehdä värillisestä parketista räsymaton.  Nyt kun lattiaksi tuli sininen, on ajatuksissa toteuttaa räsymatto eteisessäni. Värit ovat kirkkaita, mutta uskon, että eteisestä tulee hyvä ja energinen tila. Kauppalehtikin on kirjoittanut kirkkaiden värien positiivisesta vaikutuksesta.

Lattian värisuunnitelma. Näytepalat Timberwise.

Energisen eteisen jälkeen värimaailma kuitenkin rauhoittuu siniseen, tammeen ja vaaleasta vaaleimpaan roosaan. Lattia jatkuu sinisenä, mutta olohuone-keittiötä rauhoittaa kiinteät kalusteet joiden värimaailma on tammen, vaalean roosan ja kuparin hienostuneempi yhdistelmä.

Näytepalat A.S.Helsingö

Värit eivät ole perinteisiä, eivätkä skandinaavisen valkoista, koivua tai hienostuneen harmaata. Uskon niiden silti olevan tasapainossa tilan kanssa.
Omassa kodissahan saa näyttää juuri siltä kuin haluan. Tilojen ei tarvitse jatkua harmonisesti tilasta toiseen, vaan niissä voi olla myös poikkeamia ja yllätyksiä.
Hienoja valintoja ja pohdintoja lattioista löytyy myös blogista Home via Laura.

Follow

Talopaketin odottelua

Tässä kuvassa maatyöt vielä kesken

Sokkelin sisä- ja ulkopuoliset täytöt on nyt tehty. Terassin anturat ovat paikoillaan ja kaikenlaisia putkituksia, unohtamatta radonia, nousee ylös maasta teknisen tilan kohdalta. Tuleva talousrakennus huomioitiin jo tässä vaiheessa maatöitä tehdessä:  vesi- ja sähkö odottavat valmiina tulevan saunan nurkilla. On huomattavasti helpompaa ja kustannustehokkampaa kaivaa metrin kuin sadan metrin päästä.

Aloituskokous

Talon kulma paikoillaan.

Perjantaina pidettiin aloituskokous tontilla. Aurinko paistoi ja ilma oli syksyisen kuulas ja kirpeä. Hyvä niin: ainahan fiilis on parempi, kun ei tarvitse vesisateessa seisoa. Kävin lähimmältä huoltoasemalta ottamassa mukaan Take Away-kahvit ja pussillisen Gifflar-korvapuusteja.
Ulkoilmassa kahvikin maistuu paremmalta!

You have Mail!

Nyt on alkanut tippumaan kaikenlaista postia talotehtaalta: on ohjeita ja asioita. KVV- ja IV-vastaavien valintaa. Tarkentavia suunnitelmia.
Sähkösuunnittelija lähetti sähköpostia ja kertoi, että suunnitelma lähetetään postissa kommenttikierrosta varten. Laitoin jo takaisin postia, että olisivat ennen ensimmäisen suunnitelman tekemistä yhteydessä: päästäisiin helpommilla korjauksilla. Jos on viettänyt elämästään useamman vuoden sähköurakoitsijasukulaisen kanssa, niin onhan siitä jotain tarttunut päähänkin.

Rakennusta vaille valmis

 Nyt maatyöt on tehty eli rakentamista vaille valmis talo on tontilla. Ihan pari pikku juttua siis enää.

Maatöitä

Kävin tontilla ihmettelemässä. Tonttihan on hyvää rakennusmaata, josta paikoin nousee kallio esiin. Se vähän jännittikin: miten paljon joutuu louhimaan.

Rakennusluvan jälkeinen välihuokaus

Perhosia on jo vatsanpohjassa. Ensi viikolla alkavat tontin raivaustyöt. Jännittää! Samalla olen kuitenkin oudon ylpeä itsestäni; olen saanut tämän projektin tähän pisteeseen ja löytänyt oikeat ihmiset auttamaan minua.

Rakennuslupa jätetty

Rakennuslupa on vihdoin saatu toimitettua kuntaan asianmukaisin liittein: hakemuslomake, selvitys rakennuspaikan omistuksesta, rakennushankeilmoitus, asemakaavaote, tonttikartta, asemapiirros, pohja-, leikkaus- ja julkisivupiirustukset, energiatodistus, tarkistuslista ja ilmoitus vastaavasta mestarista. Mielestäni aika paljon paperia. Loviisan rakennusvalvonta ja vastaava mestari ovat olleet erinomainen apu.

Hyvää juhannusta