maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kesä ja muurahaiset

maanantai 26. kesäkuuta 2017
Kuvateksti: Terassin puoli vihdoinkin maalissa


Talon maalauksen lisäksi olen aktivoitunut takapihan metsän kanssa. Pikkuhiljaa olen puhdistanut kalliota talon takapihalta ja poistanut - toisin sanoen siirtänyt - sammalmättäitä kauemmaksi talosta. 


Kuvateksti: Kallio kaivettu esiin.

Muutama päivä tämän jälkeen huomasin terassilla muurahaisia. En ensin ymmärtänyt yhdistää tapahtumaa puutarhatöihini tai ruohomättäiden siirtelyyn, mutta pian tämä kävi selväksi. Tai ainakin luulen, että tämä sai ne liikkeelle. Tulin eräänä kauniina iltapäivänä kotiin töistä ja äitini, joka maailman ystävällisimmin auttaa arjessa, kertoi että muurahaisia löytyi eteisestä. 

Olin lähellä sydänkohtaista.

Minuun iski siivousinto, jota ei kovin usein ole nähty. Siivosin eteisen liukuovien takaa. Lisäsin mm. suolaa, kanelia ja soodaa äitini neuvojeni mukaan paikkaan, josta näin muurahaisen kömpivän yli. Ei mennyt kuin hetki: invaasio näytti loppuvan.

Tärisin silti henkisesti mahdollisen kosteusvaurion takia, vaikka olenkin jostain lukenut, että nämä mustat maurialaiset eivät hyökkää omakotitaloihin tarkoituksella. Rakennus on vain sijoittunut niiden pesien ympärille ja ne etsivät ruokaa joka puolelta. Kun olin eteisestä selvinnyt, kiinnittyi katseeni kylpyhuoneeseen. Näin yhden muurahaisen, jonka johdattamana nostin moppausrätin pois seinän vierestä lattialta. Ja mitä alta paljastui? Ihan vaatimattomasti noin sata muurahaista. Sinne yrittivät asettua - "mättään" alle. Mopissa oli takuulla myös ruokaa yllin kyllin.
Tätä löytöä ennen olin suunnistanut paikalliseen tavarahalliin, josta mukaan tarttui teollisempaa myrkkyä karkottamaan muurahaiset. Spreiasin muurahaiset siihen paikkaan. Heitin mopin roskikseen ja vahtasin pari päivää silmä tarkkana muurahaisia.

Kuvateksti: Samettikukat, voimakkaan hajuiset yrtit ja laventeli pitävät "vanhan kansan" mukaan muurahaiset loitolla

 Ostin myös laventelia ja samettikukkia. En tiedä mikä auttoi: joka tapauksessa muurahaiset ovat poissa - ja pysyivät poissa myös juhannuksen, jonka itse vietin muualla. Palattuani juhannuksen vietosta tarkistin ensi töikseni eteisen, kuivaruokatavarat ja sokeripussit, vesipisteiden alustoja myöten. Voin nyt todeta olevani muurahaisvapaa.


Aika luonnollista on, että kun asuu ihan metsän vieressä saattaa sisään eksyä ötökkä, jos toinenkin. Olen kyllä iloinen, etteivät muurahaiset jääneet kotiin asumaan.

Voihan yök ötökät!

.

Follow

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti