Nyt maatyöt on tehty eli rakentamista vaille valmis talo on tontilla. Ihan pari pikku juttua siis enää.
Maatyöt oli minulle kaiken kaikkiaan vaivaton prosessi. Kävin kerran tontilla ja vein perjantaipulloksi Malmbergin oluet. [Korjaus 13.8.2016. Oluet ovat siis Malmgårdin. En tiedä miten yhdistinkin Malmbergit ja oluen? Terveisiä Malmbergeille!] (Arvonnassa minulle jäi spelttiolut, joka kuulostaa pahalta, mutta on hyvää.). Laskuja on tippunut postilaatikkoon tasaiseen tahtiin ja kynnet ovat likaantuneet ainoastaan kaivaessa pankkitunnuksia laukun pohjalta. Maanrakentajat ja vastaava ovat pitäneet huolen siitä, että salaojat ovat siellä missä pitää ja maanrakennus on valmis sokkeliperustusta varten.
Tällä välin olen hoitanut paperihommia. En voi sanoa pitäväni niistä, mutta joistan syystä ne kuitenkin luonnistuvat. On täytetty papereita: kuituliittymä, vesi- ja jäteliittymä sekä sähköliittymä ovat pakollisia hankintoja. Tosin kuitu on luksusta. Ensimmäinen erä lainaakin on nostettu. Kaikki on hoitunut puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Tästä olen enemmän kuin kiitollinen. Logistisia haasteita olisi ollut paljon, jos kaikki olisi pitänyt käydä allekirjoittamassa paikan päällä.
Talomyyjä käväisi myös tontilla. Nyt siellä on kyltti, jossa lukee rakennuttajan kohdalla minun nimeni. Tuntuu suorastaan rehvakkaalta. Minä rakennuttajana.
Metsikkö on kaatunut ja kannot ja juuret hävinneet talon paikan kohdalta, jota joku kuvaili ryteiköksi, mutta minä näin silloinkin vain sielunmaisemaa ja takapihaa. Takapiha on edelleen.
Follow
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti