Naisen sielunmaisema: mäntymetsää ja kalliota.

Naisen sielunmaisema: mäntymetsää ja kalliota.

Muutaman vuoden vuokralla asuneena oman kodin tarve kasvoi tekoihin asti ja aloitin tontin etsinnän. Alusta asti oli selvää, että isoa tonttia en tarvitse, olihan tarkoitus rakentaa pieni talo.

Viime kesänä löysinkin pienen tontin, jota myytiin hallinnanjakosopimuksella. Asiassa oli kuitenkin niin paljon epäselvyyksiä että luovuin sillä kertaa haaveesta. Tontille oli kaavoitettu yhteisalue, jonka kustannuksia ei ilman muita ostajia pystynyt määrittelemään.

Seuraavien tonttien kohdalla, jotka olivat itä-uusmaalaisen kaupungin myynnissä olevia maa-alueita, törmäsin kaavamääräyksiin, jotka eivät sopineet yhteen pienen talosuunnitelmani ja rakennusbudjettini kanssa. Osassa tonteista oli sitouduttava käyttämään vähintään 60 % asuinrakennusoikeudesta ja sama koski joissakin tapauksissa myös autotallin/varastorakennuksen rakennusoikeutta. Kun rakennusoikeutta on tontilla keskimäärin noin 250 k-m2, niin oli selvää ettei pientä taloa edes pystyisi rakentamaan kaava- tai rakennusmääräysohjeiden mukaisesti. Myös lämmitystapa oli määritelty kaavassa energiatehokkaaksi kaukolämmöksi. Siitä miten kannattavaa on alle 80 k-m2 omakotitaloon valita lämmitystavaksi kaukolämpö ei edes keskusteltu. Kaukolämpötalossa asuneena en voi sanoa, että lämmitystapa olisi ollut yhtään edullisempi kuin sähkölämmitys. 

Olin etsinyt jo yli vuoden tonttia ennen kuin päätin vilkaista Loviisan suuntaan eli aina vain kauemmaksi Helsingistä. Ensimmäisenä varmistin miten pienen talon tontille saa rakentaa ja onko lämmitysmuoto valittavissa. Vastan sen jälkeen tutustuin alueeseen ja ihastuin alueen kallioihin ja mäntyihin, jopa sen hiukan karuunkin ilmeeseen.

Follow