 |
| Jotulissa palaa tuli! |
Sunnuntaina tein tasoitushommia yksikseni ja mietin, että pitikin tämmöinen projekti yksin tehdä. Toisaalta olen edelleen järjettömän iloinen siitä, että olen onnistunut samaan talon tähän vaiheeseen. En minä sitä ole rakentanut, mutta rakennuttanut kuitenkin. Enkä edes yksin. Useampi ihminen on tehnyt talon valmistumisen eteen töitä. On erilaisia suunnittelijoita, rakennusmiehiä, sähkö-, lvi-, talotehtaan työnjohtajia sekä oikeana ja vasempana kätenäni toimiva vastaava mestari. Tämän lisäksi on lukemattomia muita kohtaamisia rakennusprojektiin liittyen. Olen pyytänyt tarjouksia, kysellyt tyhmiä ja tutustunut erilaisiin vaihtoehtoihin.
Nyt on viimeinen loppurutistus menossa. Kohta nähdään miten suunnitelmat toteutuvat ja toimivat käytännössä.
Ja toki minäkin rakennan unelmaa. Uudessa kodissa istun nojatuolissa - kiireettömästi tuijotellen takkatulta ja takapihan maisemaa. Lapseni istuvat ruokapöydän ääressä paidat tärkättyinä ja keskustelevat keskenään sivistyneesti tehden samalla läksyjä. Ja kertaakaan minun ei ole tarvinnut korottaa ääntä tai kysellä onko tekemättömiä läksyjä.
Sunnuntain tasoitusrupeaman jälkeen kävin hakemassa lapset hoidosta ja paistoin iltapalaksi lettuja.
Because I'm worth it!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti