Tällä viikolla se saapui. Talopaketti. Ekovillat, ikkunat, puutavara.
Keskiviikkoaamulla näytti tältä:
 |
| Tontti on täynnä tavaraa. Jätehuoltoa varten tilasin lavan tontille. Jätelava saa olla tontilla kevääseen asti, mitä nyt välillä tietysti tyhjennetään. |
Torstaiaamun näkymä:
Ja perjantaina näytti jo tältä. Hymyni on korvissa.
En ehtinyt itse käymään tontilla kuin vasta perjantaina. Vastaava mestari kävi katsastamassa tilanteen ja totesi pystytysporukan hyväksi. Ei ollut moitteen sanaa.
Perjantaina riensin työvelvoitteiden jälkeen tontille mukanani kahvia rakentajille. Kun huhuilin kavereita kahville ja alas katolta, kuului epävarma vastaus:
Ei me oikein tiedetä, kun pitäisi saada tämä valmiiksi.
Sain kuitenkin houkuteltua työmiehet alas maanpinnalle ja juotiin yhdessä kahvit. Kiittelin näitä kahta supermiestä kolmen päivän saavutuksesta. Kiersin taloa ympäri ja fiilistelin: "Tuohon tulee ulko-ovi, tuohon isot ikkunat ja tuohon terassin ovet. Tuosta ovesta astun ulos terassille aamukahvin kanssa...".
Oma talo tuntuu taas vähän konkreettisemmalta kuin hetki sitten.
Sunnuntaina menen heilumaan tontille lehtipuhaltimen kanssa. Talon sisällä on sorapedin päällä lehtiä ja niitä ei voi, eikä kannata, jättää valun sisään. Pääsen siis minäkin hommiin.
Follow
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti