Valkoista mustalla

Tilapäinen tilateos

Tällä viikolla olen saanut maalipurkin auki ja valkoista pohjamaalia seinille.

Voimien tunnossa päätin myös nauhoittaa ne muutamat hassut nurkat metallivahvisteisella kulmanauhalla.

Reippaana naisihmisenä aloitin sekoittelemaan laastia: jauhoa ja vettä. Se on vähän kuin leipomista. Laastista tuli hyvä ja kulmat tuli nauhoitettua. Sellainen vinkki siihen, että kannattaa leikata valmiiksi sopivan kokoinen pätkä.  Ja toinen vinkki on, että kun irrottaa vispilää porakoneesta, niin kannattaa keskittyä siihen mitä tekee.

On kuulkaas villi tunne, kun painaakin nappulaa ja vispilä pyöräyttää laastit jo maalatulle mustalle seinälle. Valkoinen laasti mustalla seinällä näyttää jotenkin groteskilta. Vispilöityäni seinän pyörin hetken paikallani puhuen ranskaa.

Onneksi maalipurkissa oli vielä tippa mustaa jäljellä, jolla maalasin valkoisen umpeen.

Follow

Rakennetaan unelmaa elämästä

Jotulissa palaa tuli!

Talon rakentamiseen ja kotiin liittyy paljon unelmia. Tulevaan kotiin luodaan - ehkäpä aivan tiedostomattomastikin - odotuksia toiveiden täyttymisestä. Siinä samalla rakennetaankin unelmaa elämästä: onnellinen perhe, parisuhde, nauravaiset lapset tai vähintäänkin hyvin käyttäytyvä koira.

Sunnuntaina tein tasoitushommia yksikseni ja mietin, että pitikin tämmöinen projekti yksin tehdä. Toisaalta olen edelleen järjettömän iloinen siitä, että olen onnistunut samaan talon tähän vaiheeseen. En minä sitä ole rakentanut, mutta rakennuttanut kuitenkin. Enkä edes yksin. Useampi ihminen on tehnyt talon valmistumisen eteen töitä. On erilaisia suunnittelijoita, rakennusmiehiä, sähkö-, lvi-, talotehtaan työnjohtajia sekä oikeana ja vasempana kätenäni toimiva vastaava mestari. Tämän lisäksi on lukemattomia muita kohtaamisia rakennusprojektiin liittyen. Olen pyytänyt tarjouksia, kysellyt tyhmiä ja tutustunut erilaisiin vaihtoehtoihin.

Nyt on viimeinen loppurutistus menossa. Kohta nähdään miten suunnitelmat toteutuvat ja toimivat käytännössä.

Ja toki minäkin rakennan unelmaa. Uudessa kodissa istun nojatuolissa - kiireettömästi tuijotellen takkatulta ja takapihan maisemaa. Lapseni istuvat ruokapöydän ääressä paidat tärkättyinä ja keskustelevat keskenään sivistyneesti tehden samalla läksyjä. Ja kertaakaan minun ei ole tarvinnut korottaa ääntä tai kysellä onko tekemättömiä läksyjä.

Sunnuntain tasoitusrupeaman jälkeen kävin hakemassa lapset hoidosta ja paistoin iltapalaksi lettuja.

Because I'm worth it!

Follow

Seinää päin

Rowicon messuosasto, Köln

Nyt on raksalla tapahtunut! Villat, kattopaneelit ja väliseinät olivat paikallaan, kun palasin työmatkalta.
Eilisen päivän olen kitannut ja maalannut pienen, mutta tehokkaan, talkooporukan kanssa. Pienen talon etu on, että tasoittaminen, hiominen ja vielä kerran tasoittaminen, ei ole loputonta. Maalaushomma tuntuu, ehkä hieman harhaisesti - olevan hanskassa. Tässä vaiheessa olenkin erityisen iloinen siitä, että talossa ei ole yhtään ylimääräistä neliötä tasoitettavana.
Kädet ovat maalissa ja kynnen aluset likaiset oman talon töistä. Ihan parhautta. Aurinkokin pilkahtelee välillä, joten talosta voi saada kohta katseen kestäviä kuviakin.

Follow