Valokuitu

Jos johonkin on helppo rakastua niin nopeaan yhteyteen. Viimeksi noin kuusi vuotta sitten minulla oli valokuitu. Olen kaivannut sitä siitä asti.
Sinä päivänä, kun valokuitu tuli talooni - kiitos paikallisen operaattorin LPonetin- hihkuin innosta.
Ei enää hitaita yhteyksiä! Ei elokuvia, jotka jumittuvat!

Tervetuloa etätyöt: täällä yhteys toimii, vaikka lapset pelaisivat verkkopelejä ja katsoisivat YouTubea!

Sujuvan työn ja viihteen lisäksi sain myös pilpin, Nibe F470, kytkettyä vihdoin verkkoon. Nyt selaimella pääsee katsomaan statistiikkaa ja lisämaksusta olisi käytettävissä myös etäkäyttömahdollisuus. En vielä ottanut, toistaiseksi voin käsin säätää sen mitä pitää, tekninen tila kun sijaitsee itäsiivessä, johon on ihan muutaman sekunnin matka ajassa mitattaessa.

Valokuituasentaja soitteli minulle ennen asennusta ja kyseli, että osaisinkohan minä sanoa, onko teknisessä tilassa paikkaa päätelaitteelle. Osasinhan minä, omasta talostani. Päätelaitteelle on paikka sähkökeskuksen alaosassa. Sovittiin, että keskuksen kansi jätetään vähän raolleen, jotta langaton signaali kulkisi paremmin. Asentajat kun epäilivät ensin, että tarvitsen mahdollisesti lisäreitittimen ja/tai signaalinvahvistimen, jos metallikehys heikentää langattoman verkon signaalia. Kerroin, että kyseessä on pieni talo, joten uskoisin kantavuuden riittävän.  Niin he asennuksen jälkeen totesivatkin: "Talohan ei ole kovin suuri..."

Ja hyvin on signaali riittänyt. Epäilijöille tiedoksi, langaton yhteys on parhaimmillaan ollut 250 Mbps. Pienen talon etuja tämäkin!

Follow

Rakennusjäte ja ympäristö - kasoja tontilla

Kuvateksti: Jätelava takana, pressun alta löytyi kasa styroksia

Viime viikolla minua kävi haastattelemassa Itä-Uudenmaan jätelaitoksen asiakaslehden toimittajat. Jutusteltiin kierrättämisestä, jäteasioista ja rakentamisesta.

Rakentaminen ei varmasti ole ekoteko, mutta jossain ihmisen pitää asua. En tiedä onko sukuvika vai muu valuvika, mutta koen eksistentiaalista tuskaa ympäristön ja vähän kaiken muunkin puolesta, ajoittain enemmän ja ajoittain onnistun hiljentämään äänen jollain tekosyyllä. Kierrättäminen on kuitenkin yksi niistä asioista millä yritän paikata valtavaa hiilijalanjälkeäni. Roskaamista en ole ikinä ymmärtänyt ja koska koko maailma on meidän kaikkien yhteinen takapiha ja hiekkalaatikko, niin globaalilta kuulostava ongelma on yhtä lailla lokaali, kun muistetaan, että saman ilmakehän alla me kaikki hengitämme. Ja itsestään selvää on, että kukaan ei halua omalle pihalle kaatopaikkaa.

Kuvateksti: Kasa 2

Rakentaessa rakennusjätettä ja roskaa tulee. Ihan väistämättä. Loviisan kunnassa rakennuslupahakemuksen yhteydessä täytyy tehdä rakennusjätteen käsittelysuunnitelma. Suunnitelma tehdään lähinnä sen takia, että yksityinen rakentaja ymmärtäisi, että rakennusjätettä tulee.  

Oman jätekäsittelyn ratkaisin yksinkertaisesti jätelavalla. Koko rakentamisen ajan jätelava on seisonut tontilla. Itseasiassa se on vieläkin siinä, välillä tietenkin tyhjennetty. Erilaisia kasoja on silti tontilla, kuten näkyy tämän kertaisesta kuva-aineistosta. Osa menee tutulle, joka rakentaa ja osan vien kierrätykseen. Osan heitän lavalle ja käsittelemätön puujäte täytyy pilkkoa pienemmäksi. Niillä lämpiää kamiina ensi talven.

Kuvateksti: Polttopuita ensi talveksi

Myös Sievitalon kanssa kävin keskusteluja rakennusjätteistä ja niiden hoitamisesta. Tontille jäi paljon käyttökelpoista tavaraa, joten selvittelin, ovatko ne minun vai Sievitalon omaisuutta. Yleensä kaikki mikä tulee tontille, kuuluu rakentajalle. Näin annoin itseni ymmärtää keskustelujen jälkeen.

Saa nähdä mitä pihalta löytyy, kun lumet sulavat.  Luultavammin uusia ja pienempiä kasoja!

Follow

Kristallit kattoon

Kuvateksti: Seinän valaistus toteutettu Cariitin kuituvaloilla

Blogikirjoituksessa Miksi ei isompaa taloa? kerroin ajatuksistani, jossa suurempien neliöiden sijaan panostan muihin, minulle iloa tuottaviin, asioihin. Vaikka suihkutilani on pieni 1 m x 1 m, halusin sinne ripauksen luksusta ja pehmeyttä valaistuksen kautta.

Mietin valaistusta pitkään ja ideoin luonnoksen, jossa perinteinen tähtitaivasvalaistus valuisi alas seinälle. Kuitujen lisäksi otin kattoon myös muutaman kristallin. Kyllähän joka naisella kristallia täytyy olla!
Toteutuksen miettiminen oli oma prosessinsa. Vaihtoehtoina oli tietenkin porata kaakeliin reikiä, mutta miten kuljettaa kuitu kaakelin alapuolella laastissa?  Entä vesieriste? Kuidut eivät myöskään saa taittua 90 astetta, koska silloin ne eivät enää toimi. Tungin itseni jopa mukaan Kaakelikeskuksen vesieriste-kurssille, jotta saisin paremman käsityksen asioista. Pääsuunnittelijan kanssa keskustelin teknisistä ratkaisuista ja juttelin myös pariin otteeseen Cariitin kanssa valaistuksesta ja kyselin neuvoja tuotteista ja asennustavoista. Olin nähnyt puupaneelia aikaisemminkin suihkutiloissa ja lopulta mietin, että voisiko kuituvalaistuksen toteuttaa helpommin paneelin kanssa. Rehellisesti sanottuna seitsemänkymmenen reiän poraaminen kaakeliin, alkoi myös tuntua siltä, että budjettini ei sitä ehkä kestäisi. Pääsuunnittelija totesi, että kaikki ratkaisut ovat toteutettavissa ja tärkeintä on rakenteen hengittävyys, jos puuta käytetään. Vesieristeen ja laatoituksen tekijän kanssa keskustelin myös ratkaisuista. Näiden keskustelujen tuloksena suihku laatoitettiin, mutta kosteuden kestävä panelointi aloitettiin metrin päästä suihkuseinästä, josta aloitettiin valaistuksen rakentaminen. Koko märkätila on luonnollisesti kokonaan vesieristetty. Paneelin ja seinän väliin jäi rimakoolauksen verran tilaa, joten kuidut sai tuotua paneelin ja seinän välissä. Viimeisellä viikolla ennen muuttotarkastusta minä merkkailin lyijykynällä seinän ja katon paneeleihin kuitujen kohdat, jotka millin terällä porattiin paneeleihin. Kuitu pujotettiin reikään ja liimattiin pienellä liimatipalla kiinni. Lopuksi kuitu leikattiin oikean mittaiseksi. Olihan siinä hommaa, mutta oli se hauskaakin - ainakin tämän rakennusporukan kanssa!

.

Suihkun katon panelointi toteutettiin niin, että katto on kahdesta kohtaa avattavissa. Näin valaistukseen pääsee tarvittaessa myöhemmin käsiksi ilman suurempia purkamishommia.

Ajattelin jostain syystä, että kuidut olisivat paljon himmeämmät, mutta tämä sarja valaisee todella hyvin. Valot eivät siis ole pelkästään tunnelman luojana vaan valaisevat ihan oikeasti! Myös ne kristallit!

Follow