Talon väliaikainen pääovi oli seljällään, kun kävin tontilla. Tolkun ihmisenä ajattelin käydä ostamassa salvan rautakaupasta, jottei ovi jokaisessa tuulessa avautuisi. Salpa löytyi, mutta samalla katse harhautui työvälineisiin, jotka uutuuttaan kiiltelivät rautakaupan hyllyssä.
Katseen tarkentuessa, ei niin harmonisiin väreihin, ajattelin, että minun oli aika päivittää työkaluhylly. Käsin ruuvaaminen olisi pian historiaa. Reippaasti etsin työkalumyyjän käsiini ja pyysin halpaa välinettä. Mahtipontisesti myyjä kertoi:
Nämä meidän koneiden hinnat lähtevät kyllä sadasta eurosta ylöspäin.
Tässä vaiheessa ilmoitin lähteväni viereiseen halpatavarataloon. Samassa paikalla olikin jo toinen myyjä, joka ohjasi minut hyllyn päätyyn, jossa oli sitten sitä minun hintaluokkaani. Käsiini annettiin kaupan oman tuotemerkin edullisempi akkuporaväännin hyvän myyntipuheen kera. Iloisena tästä työkaluhankinnasta ajelin kotiin, revin paketin auki ja tajusin, että eipä niitä ruuvinpääjuttuja sitten ollutkaan mukana. Ne olisi pitänyt ostaa erikseen.
Kahvit juotuani ajelin takaisin kauppaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti