Rakennuksen kosteustekninen hallinta

Otsikko on mahtipontinen ja viittaa siihen, että tietäisin asiasta jotain. Totuuden nimissä on vastattava, että valitettavasti rakennuksen kosteustekninen hallinta ei kuulu ammattiosaamiseeni. Rakentamalla tosin oppii. Minäkin. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse oppia kantapään kautta. Moni rakentaja korostaa vastaavan mestarin tärkeyttä. En ole tässä(kään) poikkeus. On hyvä, että tavallisen tallaajan apuna rakentamisessa on rakennusalan ammattilaisia.

Talopaketti ja siivous -blogikirjoituksen kommenttiosioon oli tullut Z Zaddar- nimimerkiltä kommentti:

Kun lattiavalut tehdään kylmään aikaan, saattaa seinä- ja yläpohjarakenteisiin tulla kosteusrasitusta. Tästä kannattanee keskustella vastaavan kanssa. Joskus on ollut tapauksia, missä höyrynsulun päälle on villoitettu ja levytetty ja vesihöyry on päässyt kondensoitumaan viiden sentin villan alle höyrynsulkumuovin päälle. Sullahan on eri materiaalit, mutta itse selvittäisin asian.

 Ja minähän selvitin. Alla vastaavan mestarin vastaus.

Täällä Radio Jerevan, te kysytte ja me vastaamme.
Z Zaddari on täysin oikeassa kosteusrasituksen osalta. Valetusta betonilattiasta haihtuu vettä ja tuosta kosteudesta eroon pääseminen on yksi osa rakennusaikaisen kosteuden hallintaa. Jos olemme liberaaleja, ja miksi emme olisi, voimme tarkastella mitä tuolle vedelle tapahtuu.
Lattiamassaa on reilu seitsemän kuutiota ja yksinkertaistaen, pienen laskutoimituksen jälkeen, koko lattiassa on valun jälkeen sitoutuneena noin tuhat litraa vettä eli kuutiollinen. Sitä voi olla vaikea hahmottaa, mutta jos sanotaan, että keskiverto kerran viikossa ämpärillisen löylyvettä kiukaalle heittävä suomalainen saunoo sillä joulun ja juhannuksen tuplavuorojen huomioimisen jälkeenkin kaksi vuotta, se kertoo meille jo paljon enemmän. Vettä on siis reilu määrä lattiassa ja siitä haihtuu lattiapinnoitteen asentamiseen mennessä suurin osa.
Löylyteltäessä kosteus tiivistyy kylmimpään pintaan eli pääasiassa ikkunoihin, mutta myös muihin pintoihin, ja sen se tekee siinä hikimajassakin, mikä rakenteilla olevasta talosta tulee heti lattiavalun jälkeen. Se näyttää aluksi hurjalta. Tässä talossa on pidetty huoli siitä, että höyrynsulkumuovi Intello on asennettu oikein päin ja sen saumat on teipattu höyrynsulkuteipillä, eikä sisäpuolen koolauksen väliin ole asennettu pehmeää villaa, mistä Z Zaddari oikeaoppisesti varoittaa (tavallisen höyrynsulkumuovin voi asentaa kummin päin vain, Intello on valmistajan näkemyksen mukaan suurempi ja mahtavampi, hintaa myöten). Mikäli villa olisi asennettu, lattiasta nouseva vesihöyry tunkeutuisi joka paikkaan minne se pääsee, myös villaan ja sen alle. Jos kipsilevyt on asennettu, kosteus imeytyy niihin ja mahdollisesti villaan asti.
No mitä sitten, vaikka olisivatkin? Mikäli villojen takana oleva kosteus jää paikoilleen, tapahtuu sama ilmiö kuin pyykkikoneeseen tai koriin jätetyille märille vaatteille: ennen pitkää alkaa pistää sieraimiin aromi, jonka rinnalla armeijan muonituskeskuksen jätekatoskin jää toiseksi. Toisaalta, vaikka seinät olisi villoitettu ja ne jäisivät valun ajaksi seiniin, mitään ongelmaa ei ole niin kauan kuin villojen annetaan kuivua riittävästi (vaikka helpommalla saattaa silloin päästä vaihtamalla villat).
Tässä talossa ei tule olemaan ongelmia kuivumiskosteuden kanssa, koska vaikka kosteus tiivistyy höyrynsulkumuovin pintaan ja koolauksiin, se pääsee kuivumaan muutaman ovi- tai ikkuna-aukkoihin tehtävän ilmareiän ansiosta, jolloin tilassa vallitsee läpiveto, mutta sisällä on kuitenkin lämmintä. Talvella ulkoilmassa on vähän absoluuttista kosteutta, joten valu kuivuu nopeammin kuin kostean ilman kesäaikaan. Koolausten puu imee vettä, mutta päästää sitä myös pois, eikä rakennussahatavaran ole tarkoituskaan olla puusepänkuivaa (6-10 painoprosenttia).
Vähitellen kuivuminen hidastuu ja kaste höyrynsulkumuovin pinnalta katoaa. Lattiasta haihtuvan kosteuden näkee teippaamalla muovinpalan (puoli metriä kertaa puoli metriä) reunoilta tiiviisti lattiaan. Jos seuraavana päivänä muovin alapinnalla näkyy kosteutta, kuivuminen on vielä kesken. Kun alkaa olla lattian pinnoittamisen aika, mittaus tapahtuu poraus menetelmalla. Pintakosteusmittaria EI saa käyttää kuin suuntaa-antavana menetelmänä. Toistan, pintakosteusmittaria EI saa käyttää kuin suuntaa-antavana menetelmänä. Kuivattamiseen on omat menetelmänsä, mutta ne ovat suunnattuja ammattirakentajille.
Kosteudelle alttiita rakenteita ei saa olla näkyvillä lattiavalun yhteydessä ja kaikkien rakenteiden toimivuuden avain on tuuletus. Kastuneet rakennusosat pitää vaihtaa. Nämä rakennusaikaisen kosteuden hallinnan säännöt pätevät joka kohteessa. Mineraalivillan, sahanpurun, ekovillan tai muun eristeen suhteen ei ole eroja; ne eivät saa kastua ennen asennusta, sen aikana tai sen jälkeen eikä niiden taakse saa jäädä kosteutta. Jos vesi pääsee muhimaan, se aiheuttaa hometta (toisaalta, märkäkin villa kuivuu, jos sille on tuuletus).
Tämä oli nopea raapaisu ja yksinkertaistus siitä, mitä sisältää kosteustekninen toimivuus ja kosteudenhallinta lattiavalun yhteydessä.
Z Zaddarille muuten kiitokset erittäin hyvästä kommentista.

Vahtaava työn harhaanjohtaja

Follow